Kun kuluu pitkä aika eikä kirjoita tänne, niin kynnys kirjoittaa vaan nousee. Kun sitä pitäisi sillä yhdellä kirjoituksella kertoa kaikki mitä on tapahtunut edellisestä kirjoituksesta nykyhetkeen. En kuitenkaan sitä nyt tee, ei ehdi eikä jaksa eikä...
Poika kuitenkin kävelee. Siinä tärkeimmät :) Tuen kanssa kävelee hyvin, ilman tukea vähemmän, mutta kuitenkin jo useita, useita askelia. Välillä pysähtyy ja sitten jatkaa, hyvin tasapaino säilyy. Vaan vielä ei kuitenkaan pääse itse makuulta istumaan... Istualtaan seisomaan nousukin vaatii jonkun jalan, telineen tai hyllyn avuksi. Viikon päästä mennään fysioterapeutilla käymään, joka toivottavasti antaa jotain jumppaohjeita käsien käyttämistä varten. Käsiä kun poika käyttää kyllä leikkimiseen ja muuhun, mutta ei käytä niitä voimansiirtoon. Eli ei siis oikein vedä eikä työnnä itseään käsillä. Viime viikolla kun oppi kävelyn, niin oppi vähän myös ryömimistä. Ryömiminen on kyllä vielä hieman hassua... peppu nousee ylös ja jalat meinaa mennä sivukautta itsensä ohi. Kädet siinä sitten vähän huitoo :)
Mummon tuoma kävelykärry
Känkkäränkkä vierailee joskus meilläkin
Päivät menee hirveän nopeasti. Sen ajan kun olen kotona, niin tuntuu kuin koko ajan tiskaan, järjestän tavaroita, pesen pyykkiä ja laitan ruokaa. Ja meillä tosiaan on vasta yksi lapsi. Mitäs sitten kun lapsia on neljä, kerro Hanna!?
Jumpissa olen käynyt n.2 kertaa viikossa. Yrittänyt myös juoksulenkillä käydä, sitä ehkä kerran viikossa tai harvemmin. Nyt kun valoisan aika pitenee, niin voisi käydä juoksulenkillä heti kun mies tulee töistä. Pimeässä en halua yksin ulkona juosta, en pääse niin lujaa, että pääsisin rosvoja karkuun!
Pipin ja Leevin terveystilanne on hyvä. Pippi on ollut hyvässä kunnossa tammikuun hierojan ja osteopaatin jälkeen. Myös glukosamiinin aloitus on varmasti tehnyt hyvää. Hierojalle pitäisi taas aika varata. Leevi on taas yskinyt hieman enemmän, nostin kortisoniannostusta hetkeksi aikaa, josko taas yskintä laantuisi. Lenkillä Leevi ei yski, kotona makoillessaan vain.
Ihanaa kun kevät kohta tulee! Vesi tippuu jo katolta keskipäivän aikaan kun aurinko lämmittää. Ehkä jokin päivä menemme ulos kameran kanssa ja otetaan pojan kanssa teille kirkkaita kuvia!
Mitähän sitä vielä? Ai niin, koirayhdistyksen vuosikokous oli taas. Minä päätin jättäytyä hallituksesta pois, olen ollut siellä jo 5 vuotta. Rahastonhoitajana ja nettipäivittäjänä lupasin jatkaa. Mutta mutta... niin heikko on ihmisen mieli. Ja lupauduin hallitukseen taas ja sinne minut äänestettiin. No, homma on kyllä kivaa, mutta minä tuppaan ottaa kaiken vähän henkilökohtaisesti ja stressaan liikaa. On siis opittavaa silläkin saralla, ottaa rennosti!
Tuleva Amin Asikainen
Ensimmäisiä askelia; äiti pitää paidasta kiinni ettei se karkaa!
