Vihdoinkin viikonloppu

Taas tätä päiväkirjamaista turinaa. Aamupäivällä sain mummin kylään. Hän tuli pelastamaan minut pieneltä uhmailijalta. Konsta meni jo yhdeksän aikaan aamupäiväunille ja kun mummi lähti Peetun kanssa leikkipuistoon ja lampaita katsomaan, minuun iski siivousinto. Siivosin kaikki lelut laatikkoihin, vaatteet kaappeihin ja pyykkikoriin, pyykit koneeseen, tyynyt ja viltit viikattuina sohvalle ja otin imurin kaapista. Innokkaana imuroin kaikki huoneet ja vein matot ulos. Puoleen päivään mennessä Konsta heräsi ja leikkipuistosta oli saavuttu kotiin. Mahat täyteen makaronilaatikkoa, mummi mökille ja Peetu unille. Konstan kanssa leikittiin ja vähän pyyhin pölyjä.

Peetu mökillä kesällä

 

Konsta mökillä kesällä

Peetun herättyä mentiin ulos. Rupesin kokoamaan matontamppaustelinettä, joka ostettiin sunnuntaina. Täytyihän matot saada tampattua. Konsta makoili vaunuissa ja Peetu kuljetti metalliputkia puskaan ja lauleli mennen tullen :). Tunnin aherruksen jälkeen mies tuli juuri sopivasti kotiin katsomaan, kuinka taitava olinkaan ollut!

 

Mökin lelukavalkadia

Iltaan kuuluikin sitten vielä lattioiden pesu ja kaupassa käynti. Poikien mentyä nukkumaan, istahdin koneen ääreen ja mies lähti juoksulenkille. Ei ole vieläkään tullut kotiin, koskahan pitää huolestua?

Äsken alkoi ulkoa kuulumaan möykkää. Muistin, että nyt on ne venetsialaiset. Tässä lähistöllä on isot pirskeet järven rannassa, joten hyvin kuului raketit meille asti. Huomenna alkaakin taas vauvauinti. Konstakin pääsee uimaan ensimmäistä kertaa, jännää!

 

Oman syntymäpäiväni viettoa mökillä. Herkulliset mansikkakulhokakut kermavaahtokahveilla ja hedelmämaljoilla!

(Tätä ette usko, mutta miehellä on puhelimessa hirveästi kaikenlaisia muistutuksia. Joskun nauroin, että ihme kun sieltä ei kuulu viestiääni ja muistutus: "Syö", "Käy pissalla", "Mene nukkumaan". Äsken ilmestyi tietokoneen ruudulle (tietokone ja puhelin ovat synkronoitu yhteen) viesti: "Rasvaa jalat"...)

Tunteellinen torstai

Aamuhan alkoi tutulla uhmalla. Onneksi ystävä kahden lapsensa kanssa oli tulossa meille ja pelasti tilanteen. Oli ihana nähdä ihmistä, joka ymmärtää ahdistuneen arkeni (hänellä 3v ja 2kk lapset). Tein makaronilaatikon, pistin sen uuniin ja sitten lähdimme leikkipuistoon. Ihan hyvin meni kunnes Peetu otti tyttöä hiuksista kiinni ja minä otin Peetun puhutteluun. Siitä alkoi taas yksi itkupotkuraivari, joka vaan kesti ja kesti. Siinä se yritti sylissäni potkia, lyödä, purra ja vielä lopuksi hakata minua päällään. Ihana äidin pieni kultamuru...! :) No, sekin tilanne on nyt läpikäyty, onneksi puistossa ei ollut muita meidän lisäksi. En tiedä onko lomalta paluu arkeen pistänyt pienen pojan tunteet sekaisin kun on pelkkää taistelua tämä elämä juuri nyt. Kaikkea pitää uhmata, mitään ei totella ja eletään kuin ellun kanat. Ehkä tämä tästä, mutta rankkaa on...

Takaisin tultua maistui makaronilaatikko ja jälkkäriksi kotijuusto, lakkahillo ja omenapiirakka. Vieraat sitten lähtivätkin ja pistin Peetun nukkumaan, nukuttaminen sujui taas ihan hyvin. Päikkärit kestikin pari tuntia, minkä jälkeen alettiin tekemään lähtöä mummin synttäreille. Kivaa oli käydä syömässä kalasoppaa ja näkemässä sankaria sekä siskoa ja veljeä perheittensä kanssa.

Juoksukoulun läksyt kaihersi mieltä ja suuntasin kotiin tultua lenkille. 60 minuuttia oli tänään vuorossa, aika hyvin jaksoin juosta, jonkin verran vielä kävelin (läksyssä olikin 1min kävelyä, 3 min juoksua - suhteessa). Ilta-auringon paistaessa, sänkipeltojen välissä, viileä iltatuuli iholla, mukavaa. Kotona lapset nukkumaan, suihkuun ja iltapalaa syömään.

Mitähän huomenna tehtäisiin?

(Sori, tänään ei kuvia kun päivitän blogia iPadilta)

Eilinen

Keskiviikko on jotenkin jo pyyhkiytynyt mielestä, hyvä niin. Siis päivän osalta. Aamupäivällä kävi mummi kylässä, leivoin omenapiirakan ja pesin pyykkiä. Mukava oli laittaa pyykit kuivumaan ulos pyykkitelineeseen, joka saatiin laitettua maahan kiinni sunnuntaina. Muutaman tunnin päästä oli jo kuivia vaatteita narulla.

Peetu nukahti hyvin päiväunille mutta unien jälkeen oli taas sellainen uhmailtapäivä että. Kun mies tuli töistä, tyrkkäsin hänelle lapset käteen ja lähdin koiran kanssa treeneihin. Että tulikin treeni-ilta tarpeeseen.

Treeneissä otin Pipille jäljennostoharjoituksen. Ensimmäisellä nostojanalla oli yksi jälki, mutta Pippi nosti sen väärään suuntaan, eli lähti jäljestämään takajälkeä. Siitä palattiin janalle ilman palkkaa :(. Janalla Pipillä ei ollut mitään mielenkiintoa nostaa jälkeä oikeaan suuntaan, hakkuualueelle. En tiedä miksi. Janaa jatkettiin eteenpäin, eikä sieltä jälkiä enää noussut. Olin antanut ohjeeksi treenien järjestäjälle, että kaksi nostoa, joista toinen jatkuu jälkenä n.200m. No, onneksi suunnistaja takanani sanoi, että se toinen jälki lähtee eri janalta. Ei siis oltu mentykään ohi siitä toisesta jäljestä.

Toisella janalla Pippi haistoi hieman oikealle (molemmin puolin uraa oli pelkkää hakkuuaukeaa) mutta päätti lähteä vasemmalle, eteni sinne n.10m ja tarkensi, palasi takaisin uralle ja päätti lähteä oikealle. Sanoin suunnistajalle, että tänne jälki menee ja hän hyväksyi suunnan (en siis itse tiennyt jälkien suuntia). Jäljestettiin hakkuuaukealla hyvin haastavassa maastossa. Isoa louhikkoa, vattuspuskaa, heinää, kuivaa savimaata. Muutaman kerran Pippi harhautui jäljeltä mutta teki hienosti töitä. Molemmat esineet löytyi ja sain palkattua Pipin. Kehut oli ruhtinaalliset ja koira onnesta soikeana! Jälkien ikä oli +3h, olin tyytyväinen jäljestykseen, mutta noita jälkien suuntia on nyt treenattava.

Illalla ajelin kotiin, kello oli puoli yksitoista. Purin kasseista treenitavarat, söin, luin hetken lehteä ja menin nukkumaan. Aamulla Peetu päätti, että klo 5.45 on hyvä aika herätä seuraavaan uhmapäivään. Sain onneksi nukkua vielä hieman, kun mies nousi Peetun kanssa. Toissayönä heräsin 6 kertaa n.7h yöunien aikana, molempien poikien takia (Konsta söi 2 kertaa, itki 1 kerran, Peetu tuli isoon sänkyyn 1 kerran, Peetun vaippa valskasi 1 kerran ja Peetu heräsi miehen kanssa 1 kerran...). Että ei sitä katkeamatonta unta ihan hirveästi putkeen tule.

Kysymys lukijoille, kumpi on kumpi?

Muskari-tiistai

 

Hmm, mitäs mielenkiintoista tuolta löytyy?

 

Näin hienosti osaan tarttua jo molemmilla käsillä!

  

   

Viime viikon jumppauksissa Peetu auttoi. Yleisö katselee omaa jumppapalloaan taustalla!

Tänään aamupäivällä lähdettiin ensimmäistä kertaa bussilla uudesta kodista keskustaan. Katselin sekavaa aikataulua ja tein päätelmän, että 9.40 pitää lähteä pysäkille (matkaa n.5 min). Sitten kun käänsin kotipihasta kävelytielle, tajusin, että pysäkillä olisi pitänyt olla jo silloin... No, reippaasti käveltiin ja juuri ehdin pysäkille kun bussi tuli, optimaalinen ajoitus siis. Kävin linja-autoasemalla ostamassa sarjakortin, samaa korttia pystyy mies käyttämään jos menee bussilla töihin, vaikka ei olekaan keskustassa töissä. Kätevää!

Tavattiin mummu kaupungilla, käytiin kahvittelemassa ja sitten suuntasin Peetun kanssa muskariin. Ilmoitin keväällä Peetun sekä muskariin että taaperotanssiin. Peruin sitten jälkikäteen muskarin, kun ajattelin, etten jaksa monena päivänä sitä keskustaan kiikuttaa. Viime viikolla käytiin ekassa taaperotanssissa, ja koska se pidetään Pyynikin Trikoolla niin totesin, että käytännön syistä olisi järkevämpää käydä siinä Pyynikintorin muskarissa eikä Rosendahlin takana tanssissa. Ja koska tanssikin on tanssikuvioiltaan noin pienillä aika vähäistä, niin ajattelin, että muskari ajaa varmasti saman asian. Soitin toimistolle ja sain tehtyä vaihdoksen. Ja ihan innoissaan Peetu oli muskaristaan, kun saa soittaa ja vähän juoksennella ja taputtaa. Ja tietty kun on ainoa poika ryhmässään :)

Muskarin jälkeen käveltiin mummulle (Konsta nukkui koko ajan kiltisti vaunuissaan mummun hoidossa) syömään ja mummu lähtikin pian omille asioilleen. Jäätiin poikien kanssa mummun sänkyyn nukkumaan päikkärit ja mentiin sen jälkeen uudelleen muskariin, Konstan ryhmään. Peetu käyttäytyi todella hyvin, siis kuin enkeli, siellä vauvaryhmässä. Pusutteli Konstaa ja oli niiiin ylpeä isoveli! Konstakin käyttäytyi hyvin, jokelteli melkein koko ajan ;) Niin on siitä pienestä vauvastakin jo tullut iso vauva! Halusin Konstankin kanssa omaan muskariin, jotta saisin edes puoli tuntia viikossa keskittyä pelkästään häneen. Ja kyllä se persoona sieltä tulee ihan eri lailla esiin kun voi hetken aikaa hömpötellä kahdestaan!

Kotiin hurautettiin taas bussilla, täpötäydellä ruuhkabussilla. Peetua vähän ahdisti kun porukkaa tuli koko ajan lisää ja ihmiset oli ihan vaunuissa kiinni, mutta kotiin selvittiin. Ilta olikin yleistä touhuamista, mies aloitti mattotelineen kokoamisen ja minä kaivoin pari (ja mies pari isompaa) puskaa kukkapenkistä, jotta siihen saadaan uudet alppiruusut tilalle. Peetu alkoi olla hyvin väsynyt päivän touhuista, kuten minäkin, mutta kävinpä vielä tekemässä kotiläksyn, nimittäin juoksukoulun kotiläksyn.

Totesin muutama viikko sitten, että jos tässä meinaa raskauskilot karistaa, niin parasta olisi karistaa ne mahdollisimman pian, ennen kuin ne juurtuu tuohon vyötärölle kovin syvään. Niinpä ilmoittauduin juoksukouluun, jotta lenkkeilystä tulisi säännöllisempää kuin kerta viikossa. Tavoite olisi jaksaa juosta 10km sillä lailla kevyesti reiluun tuntiin, ensi vuodelle voi suunnitella jotain juoksutapahtumaakin jos jaksaa. Kunhan nyt ensin pääsis sen 5km sillä lailla kevyesti rullaillen :)

Loppuun vielä Konstan terveiset ;)

Ryhdistäytyminen!

Asento mahalta selälle - vie!

Oisko tässä veljekset kuin ilvekset?

Lomat lusittu, arki alkoi. Harmittaa, kun jää niin paljon kirjaamatta ylös kaikenlaista oman elämän asiaa, joka ei ehkä muille niin tärkeää ole. Sellaisia lasten virstanpylväitä ja omia touhuja. Omaksi iloksi (ja ehkä vähän muidenkin) kun tätä kirjoittelen. Täytyypä ottaa tavoitteeksi kirjoittaa taas joka ilta ainakin viikon ajan touhuja, niin eiköhän rutiini taas löydy?!?

Lomalla oltiin siis neljä viikkoa, tai siis mies oli ja minäkin siinä samalla sain puolittaa lasten- ja kodinhoidonvastuun. Reilu viikko oltiin taas Saariselällä (siitä lisää myöhemmin), muuten oltiin vain kotimaisemissa ja mökillä. Silti tuntui, ettei kotona paljon ehtinyt olemaankaan.

Tänään kävin viemässä miehen töihin ja takaisin ajellessa jätin Peetun kerhoon. Vähän itkemään sinne jäi, viimeksi ei itkenyt jätettäessä lainkaan. Poishakiessa kolmen tunnin päästä oli taas vähän itkuinen, mutta tätien kertoman mukaan oli kuitenkin ollut reipas; piirrellyt, maalaillut, muovaillut ja laulellut muiden mukana.

Iltapäivällä otettiin kaikki kolme yhteispäikkärit. Olen päättänyt olla pingottamatta kotiäitinä ollessa. Tai siis tänään päätin niin, voi olla että huomenna on jo toisin :). Mutta kun kerta olin itse varmaan väsyneempi kuin pojat, niin tainnutin Konstan maidolla ja laitoin vaunuihin nukkumaan ja kellahdettiin Peetun kanssa "isolle sängylle". Kolme varttia ehdittiin nukkua, kun Konstan mielestä oli jo aika nousta... Onneksi sain kuitenkin Peetun hetken päästä nukahtamaan uudestaan ja Konstan kanssa sitten hoidettiin sähköpostiliikennettä Peetun ottaessa jatkoerää. Ja niin siinä kävi kuin ennenkin, että kun Peetu herää, niin Konsta nukahtaa... Peetun kanssa syötiin herkkuvälipala. Vanukasta, anopin tekemää marjapiirakkaa ja mokatsiini (moccachino). Peetun mokatsiinissa on lusikallinen minun mokatsiiniä ja loppumuki maitoa :). Peetulla on nykyään hienoja sanoja, tiedättekö mikä on munitsi? No, tietysti munkki-donitsi! Muuten Peetu puhuu oikein hyvin, vaikeitakin sanoja tavailee, ässä suhahtaa ja ärrääkin yrittää. Kevään ja kesän aikana puhe lähti nousuun ja nykyään sitä on vaikea saada loppumaan :).

Mies siinä saapuikin töistä ja loppuilta meni perussettiä touhutessa. Ruoanlaittoa, koiran ulkoilutusta, mattojen sovittelua (ostettiin eilen Kodin Ykkösestä kaksi mattoa, jotka menee molemmat palautukseen. Toinen käydään hakemassa takaisin saman ketjun eri liikkeestä, sinne kun tupsahti -25% alekuponki juuri tänään postilaatikosta ja parin sadan euron matossa tuo 25% tulee jo kalliiksi jättää hyödyntämättä :)). Toinen matto saa jäädä liikkeeseen, ei sitten oikein sopinutkaan väriltään meidän keittiöön. Ja tuo, joka jätetään, laitetaankin olohuoneeseen, vaikka eteiseen se ostettiin. Sopii vaan paljon paremmin olkkariin, pääsee sitten olkkarin talja eteiseen. Kierrätystä :). Varastosta haettiin rumilusmatto keittiöön, sanoinkin, että pidetään tuo keittiö oikein rumana, niin ehkä se tulee rempattua sitten nopeammin!

Iltakylvetykset, iltapalat ja nukkumaanlaitot ja mitä, kello on taas jo kymmenen. Ehdin sentään pihassa kantaa multasäkkejä oikeille paikoille ja hetki riehuttiin koiran kanssa. Koira, 11v, puri kastelukannun suuttimen rikki! Touho se on edelleen, kun sille päälle sattuu!