Aamuyöstä kun kello lyö viisi, niin samalla kellon lyömällä lyö vauvan vatsa myttyrää. En ole jaksanut nousta keittämään teetä itselle (ja juu, tiedän, että kello viiden tee juodaan viideltä PÄIVÄLLÄ) vaan heijannut vauvaa ja yrittänyt tehdä olon hänelle mukavaksi. Viime yönä otin miehenkin mukaan tähän juttuun, en jaksanut enää käännellä ja väännellä pientä itkuista poikaa, vaan tyrkkäsin sen miehen syliin ja käperryin itse peiton sisään. No, en mä siinä nukkunut, pääasia että sain hetken tauon. Mies vaihtoi vaipan, heijasi ja hetken päästä otin vauvan kainalooni. Siihen sitten nukahdettiin molemmat, en tiedä kumpi ensin, luultavasti minä...
No, ihan näin ei meillä yöllä nukuta, vaan tässä on menossa päiväunet vauvan ollessa reilun viikon vanha
