Kiinni on!

Ensimmäinen tarttuminen on tapahtunut. Pari minuuttia sitten Aappa-apinan korvaan kävi kolme pientä sormea tiukasti kiinni. Ote pysyi muutamia sekunteja, jonka jälkeen suurempi kiinnostus kävi omaan nyrkkiin kuin apinaan. Kuvatallennetta ei ehditty tapahtumasta saamaan.

Kohina käy

kun poika kasvaa niin lujaa. Tänään oli 2kk neuvola, alla mittakertymää:

0 vrk 50,5 cm ja 3590 g, pään ympärys 36cm.

2 vk: 53,8cm ja 4160g, pää 37,4cm.

1kk: 56cm ja 4870g, pää 39,0cm.

2kk: 61cm ja 6235g, pää 41,3cm.

Hyvin siis Peetu kasvaa, vähän yli "normaalikäyrän" mukaan mennään.  En oikein noista käyristä niin tiedä, että pitäisikö niihin verrata vai ei, yleensä kai ajatellaan, että kun menee omaa käyräänsä tasaisesti niin on hyvä, eli että ei heilahtele pituus tai paino siihen normaalikäyrään verrattuna. Olin vähän huolissani, että onko Peetu hyvin kasvanut, kun onhan se vaikea itse arvioida, että miten on koko muuttunut. Syöttöväli on nyt vaihtelevasti 2-4h ja syöttöaika on 3-13 minuuttia. Väliin siis hörpätään pikaisesti ja tehokkaasti ja väliin sitten makustellaan enemmän, ja hyvä näin :)

Samalla oli lääkärintarkastus ja kaikki on kunnossa, terveeltä tuo vaikuttaa. Ensimmäinen rokotekin saatiin, rotavirusrokote nestemäisenä suuhun. Peetu kyllä yritti kielellä työntää kaiken pois, mutta kyllä se enimmäkseen tais suusta alas mennä. Ja hienosti poika näytti lääkärillekin, että kuinka se nyrkki sinne suuhun menee :)

Rotavirusrokotteesta saattaa tulla ripulia, rokote kun on oikeaa virusta heikennettynä. Toivotaan vain, ettei tule, edes vanhemmille. Osa rokotteesta kun tulee pepusta pihalle, niin saa olla tarkkana ettei itse sairastu :)

Ristiäislahjaksi saadulle mobilelle on kiva nauraa!

Kaikenlaista

Kuinka ehtisi päivitellä vähän useammin? Niin ei aina tarvitsisi kirjoittaa niin kovin pitkälti sitten tapahtumia. No, kuitenkin, viime viikko oli helteinen, vähän liiankin. Tiistaina ajelin Peetun kanssa mökille. Siellä sain ihanan auringonpistoksen,  vaikka en kauaa auringossa ollutkaan ja huivikin oli päässä. Peetun oli kuuma ja rauhoittui vasta kun äiti tajusi vähentää vaatetta reilusti ja jättää päälle vain mustekala-beachsuitin.

Tyylikkäinä mökillä

Viikonloppu meni pohjanmaalla häitä juhliessa. Perjantaina jo ajeltiin paikan päälle ja sunnuntaina pohjanmaan mummulan ja luoteis-Pirkanmaan taatalan kautta kotiin. Häät sujuivat hyvin, mies toimi Bestmanina ja hoiti hommansa hienosti. Me jaksettiin Peetun kanssa juhlia puoleen yöhön asti, mies tuli hotellille vasta, hmm, arkiaamiaisen aikaan :)

 

Edustusasut: toisella mekko ja toinen ilman housuja :)

 Peetu missasi vihkimisen, uinui kirkon penkillä

Sunnuntaina tuli suru-uutinen, Leevin rakas sisko Tessu oli lähtenyt sateenkaarisillan toiselle puolelle. Tessulle tuli torstaina haimatulehdus, eikä sitten 14,5-vuotias koira tahtonut siitä jaksaa selvitä. Kivut olivat liian kovat kärsittäväksi eikä koiralla ollut juuri toipumisen merkkejä, joten koiralle suotiin helpotus ja kivut poistuivat. Koirasta luopuminen on kyllä ihan liian rankkaa. Viimeisin koirasta luopuminen oli 10v sitten, kun Tessun ja Leevin emä Musti kuoli. Musti kuoli minun asuessani Tukholmassa, joten se ei jostain syystä riipaissut niin kovaa, kun en ollut kotona sillä hetkellä. Musti oli kuitenkin tavallaan ensimmäinen koirani, se tuli meille kun minä menin ekalle luokalle kouluun ja Mustin kanssa yhdessä kotona odoteltiin muuta väkeä töistä palaavaksi.
Vuonna 1997 kuoli veljeni ja isäni koira Piku, joka oli myös minulle rakas, kun sen kanssa harrastelin mm. agilityä. En pysty edes ajattelmaan kuinka kovaa riipaisee Leevistä luopuminen aikanaan. Leevikin kun on jo 14,5v, joten tuo tuleva päivä ei välttämättä enää kovin pitkän ajan päässä ole.

 Ihana Tessu 9.10.1996-12.6.2011

Kehitysrintamalta kuuluu sellaista, että nyt on löytynyt käsi! Jos ei ole tuttia, niin käsi eksyy suuhun ja sitä on mukava lutustella. Peukkukin on siitä kädestä eriytynyt ja ollut todistetusti yksin suussa.

Nyrkki suuhun

Ison pojan ilmeet

 

Daddy's All Star No 1 at sleep

Sellaista tänne. Tänään kävin jälleen kerran eläinlääkärillä. Otettiin verikokeita, toivottavasti Pipin sairaus/sairaudet selviää. Huomenna kummitädin luo kylään!

Peetu Jaakko

Suuret ja ihanat juhlat takana!

 

 Kastemekossa tyytyväisenä

 

Meidän perhe

 

Kolme sukupolvea

Kiitos mukanajuhlineille!

Huoh.

Taitaa olla kolmas postaus putkeen kun otsikko alkaa h-kirjaimella ;)

No joo, huoh ja huokaus. Ottaa pään päälle nämä ristiäisvalmistelut. Ei riitä, että nimen valitsemisessa joutuu rasittamaan aivoja ja pähkäilemään ihan liikaa, vaan myös jotenkin sitä kuvittelee, että kaiken pitää olla täydellistä, niin kuin puitteissa. Ruokia ja tarjottavia en ole niin kovasti ajatellut (toki ne on mietitty ja hankinnassa ja teossa), mutta tuntuu, että nyt pitäis siivota ihan koko koti ja järjestellä kaikkia juttuja uuteen uskoon. Pihakukkiakin kävin tänään ostamassa, että näyttäis piha siistimmältä. Ja minkähän takia? Kaikki vieraat, jotka tulevat, ovat käyneet meillä ennenkin ja monta kertaa, tietävät kyllä miltä meillä näyttää. Ihmeellinen on tää ihmismieli kun niin stressaa, vaikka pohjimmiltaan tietää, ettei tarvis!

 Varaston tyhjennystä keväällä

Enpä ole koirista paljon kirjoitellutkaan, mutta kummankaan koiran terveystilanne ei ole paras mahdollinen. Pippi on ontunut jo kauan, syksyllä pahemmin ja sitä hoidettiin ja nyt sit taas ontuu jonkin verran. On saanut kolme kertaa peräkkäin viikon välein Cartrophen-piikin, maanantaina sitten viimeinen neljäs piikki. On ehkä vähän parantunut, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Lisäksi se on ihan mahdottoman laiska lenkillä. Metsässä kirmaa, mutta tiellä käveleminen on sille ihan myrkkyä. Laahustaa perässä ja mulkoilee minua kun hoputan. Kotona kyllä on pirteä ja riehakas, pihalla leikkisi palloilla vaikka kuinka paljon. Harmi vain, kun on ikuinen kepin- ja pallonheittokielto. Muuten kyllä sitten leikitään, muttei heitellä. Lisäksi Pipillä oli sidekalvontulehdus toisessa silmässä, se on nyt onneksi parantunut. Mutta mahanalus ei. Mahanalusta se on nuollut niin kovasti, että sieltä on karvat lähteneet. Verikokeella tutkittiin siitepölyallergia, mutta tulos oli negatiivinen. Tiedä sitten, että mikä allergia on, mahdollisesti jokin ruoka-aine. Pippi on syönyt sellaista hypoallergeenistä ruokaa jo pari vuotta (ihan muusta syystä kuin allergia) ja siinä ei pitäisi olla kovin allergisoivia ruoka-aineita, mutta toki on mahdollista, että on tullut jollekin siinä olevalle ainesosalle allergiseksi. Sain sellaista erikoisshampoota, jolla mahanalustaa pitää pestä. En tiedä, onko pesusta ollut apua vai mistä, mutta nuoleminen on vähentynyt. Vaiva on silti edelleen päällä, välillä Pippi nuolee edelleen. Nyt sain kaverilta ruokasäkin, joka ei hänen koiralleen sopinut, olisikohan ruoan vaihdosta ollut apua?

Laiskiainen

Leevi taasen on yskinyt jo kohta vuoden ajan harvakseltaan, lähinnä yöllä on tullut pari-kolme kuivaa yskäisyä, sellaista ihan kuin yskisi jotain kurkusta pois. Eläinlääkäri epäili oireiden perusteella kroonista keuhkoputkentulehdusta ja koiran sydän ja keuhkot kuvattiin. Keuhkokudoksesta löytyikin tiivistymiä, mikä viittasi juuri ko. diagnoosiin. Leevi saakin nyt loppuelämänsä kortisonia, annos oli alkuun suurempi ja nyt pienennetään niin pieneksi, että yskä pysyy poissa. Lisäksi Leevin takajalat ovat heikenneet, tai syy löytyy varmaankin oikeastaan selästä. Välillä takapää heittää niin, että muutama sivuaskel koiralle tulee. Onneksi on vain satunnaista vielä, ja lenkkeillessä tätä vaivaa ei oikeastaan näy. Mutta liukkaat pinnat ovat pahasta, silloin saattaa tasapaino horjahdella. Lonkat on terveet sanoi eläinlääkäri, kun koira pissaa vuorotellen molempia jalkoja nostaen. Vielä yksi vaiva: Leevi on lähes kuuro. Kuulee kovat äkilliset äänet, kuten aivastuksen tai kovan kolauksen. Ovikello saa soida ja vieraat tulla sisään, ennen kuin Leevi havahtuu. Kuurous on tehnyt siitä ehkä myös hivenen vainoharhaisen, se seuraa minua kotona koko ajan. On jatkuvasti vähintään samassa huoneessa, yleensä ihan jaloissa pyörimässä. Pahinta tuo on silloin kun siivoan ja kuljetan tavaroita huoneesta toiseen, silloin koiraressukka tulee perässä koko ajan :( Ja ehkä tuo kuurous vaikuttaa sellaiseen yleiseen "levottomuuteen", Leevi esim. ryntäilee ovista sisään. Maanantaina Leevi pääsee taas hammaskiven poistoon. Hammaskiveä sillä on ollut ihan nuoresta saakka ja aika ajoin (vuoden välein) täytyy sitä käydä poistattamassa. Kotihoitona koirat syö Dentastix-tikkuja, mutta ei auta täysin vaivaan. Leevi kun ei syö edes kovia luita, että saisi niillä tuota hammaskiveä vähemmäksi. Tosin tänään annoin yhdet uudet luut ja Leevikin sitä söi, joten jos se auttaisi. Leeviltä on myös poistettu hampaita, olisiko yhteensä n.6? Leevi popsii senioriruokaa ja sen reippaudessa ei ole mitään huomautettavaa, innolla jolkottelee lenkeillä 14 vuoden kokemuksellaan :).

Reipas vanhus

No, siinä tulikin sairaskertomusta oikein kunnolla. Huomenna onkin paljon touhuttavaa, aamusta tukkuun, päivällä siivousta ja illalla ruokien tekoa ja viimeistelyä!

Huh hellettä!

Onpas taas vierähtänyt jo melkein viikko viime kirjoituksesta, on niin kiirusta mukamas. Silloin kun tulee mieleen jotain, mitä tänne kirjoittaa, niin juuri sillä hetkellä se on mahdotonta. Ja sitten kun ehtis, niin ei muista eikä jaksa...

No no, jospa kerron viime viikonlopusta. Torstaina lähdettiin pohjanmaalle Sisun toiseen mummulaan. Oltiin pari yötä reissussa ja hienosti Sisu pärjäsi ;) Ekan yön nukkui ihan ok, toisen päivän valvoi melkein kokonaan ja toisen yön sitten nukkui kuin tukki. Käytiin isomummon luonakin ja vähän vaunuteltiin ja oleiltiin.

Lauantai-iltana käytiin Mikon kaverin tupareissa ja Sisu viihtyi sielläkin, eli hyvin nukkui.

Eipä muuta erikoista, kyläilyä silloin tällöin ja muuten ollaan kotona, lenkkeillään ja vaunutellaan. Tänään on kunnon helle ja minä puin taas Sisu-raukalle liikaa vaatetta. Olen kyllä sujuvasti vähentänyt, mutta jotenkin sitä pelkää, että vauva vilustuu. Ja kun Sisulla on tapana värisyttää alaleukaa ainakin vaipanvaihdon yhteydessä niin olen ajatellut että sillä on kylmä. No tänään käytiin lähiön keskustassa asioilla ja kesken kaiken kun olin kotiinpäin lähdössä, Sisu rupesi parkumaan. Kuumahan sillä oli. Poistin sitten housut ja pipon ja poika oli tyytyväinen. Käytiin vielä uudella kirpputorillakin, mutta mitään ei löytynyt. Paluumatkan poika oli hereillä ja katseli sinistä taivasta verhon lomasta. Ja aina kun äiti jutteli, niin poika hymyili :)

Hymyilyä onkin meillä ollut paljon viime aikoina, ja ääntelyä. Lähes aina kun Sisu on hereillä, niin jos hänelle hymyilee ja juttelee, niin saa takaisin valloittavan hymyn ja parit äännähdykset. On se vaan mukavaa, kun alkaa vauva vähän hakemaan kontaktia!

Viikonloppuna onkin tiedossa Sisun ensimmäiset juhlat, ristiäiset. Sunnuntaina tulee parikymmentä vierasta, silloin onkin talo täynnä! Nimi oikeastaan päätettiin eilen, kai. On se vaan yllättävän vaikeaa päättää toisen koko loppuelämää koskeva asia. Mutta päätös on tehtävä, ei kai sitä papillekaan voi sysätä... Etunimestä sen verran, että ei tule kummankaan suvusta, on vaan meidän molempien mielestä sopiva nimi juuri tälle pojalle ja tällä sukunimellä. Lisäksi ei ole mikään kovin yleinen, mutta ei äärimmäisen harvinainenkaan, jotta sitä pitäisi jotenkin erikseen selittää tai kertoa miten kirjoitetaan. Toinen nimi taas on sellainen, että siitä löytyy jonkinlainen kytkös sekä äitiin että isään.

Jännittävää!

Nyt Sisu nukkuu ja minun pitäisi siivota. Pappi tulee iltapäivällä käymään ja minä lähden papin käynnin jälkeen entisten työkavereiden kanssa ravintolaan syömään! Nam!

Edit klo 17.18. Syy, miksi tulin kirjoittamaan kuulumisia, unohtui kirjoittaa. Imettäessäni poikaa pääsi minulta kaksi aivastusta. Poika lopetti syömisen, ilme vakavoitui ja sitten tuli itku. Ensimmäinen pelästyminen on nyt koettu. Ja mikä syy! Suloista.