Hymyä huuleen :)

Täällä hymyillään jo kovasti vaikka blogi onkin ollut muutaman päivän hiljainen. Tänään lähdetään ensimmäistä kertaa pohjanmaan mummulaan kylään pariksi päiväksi, saas nähdä miten siellä kaikki sujuu. Viime yö oli taas sieltä huonommasta päästä, ainakin äidillä. Puolilta öin pääsin nukkumaan, Sisu söi yhdeltä ja oli pirteä kuin peipponen. Puolentoista tunnin "unetus" toi loppuviimein toivotun tuloksen, tosin äiti joutui jo luovuttamaan vuoronsa isälle kun ei jaksanut ;) Sitten heräiltiin syömään neljältä, kuudelta, kahdeksalta...

Tässä sekalaista kuvasatoa, nyt ei ehdi tarkemmin mitään tekemään.

 Isä ja poika sähköpostailee

 Päänkannattelu-harjoituksia

 Hymyilyttää kovasti

 Mairea ilme

 Hui kauhistus mikä tuo on? (molemminpuolista varmaan...)

Näin hienot tulppaanit tuli viime syksyn istutuksista!

Iso poika jo

Sisun kasvuspeksit:

Alkumitat 50,5 cm ja 3590 g, pään ympärys 36cm.
2 vk: 53,8cm ja 4160g, pää 37,4cm.
1kk: 56cm ja 4870g, pää 39,0cm.


Kuudetta kiloa siis jo mennään, tänään ikää 5vk ja 2 päivää!

Tässä kuvassa Sisu ystävänsä kanssa (heti nyrkit pystyssä :), ikäeroa näillä kavereilla on 19 tuntia. Sisu on vanhempi, mutta ystävä on mitoissa kuitenkin yli puoli kiloa edellä :)

Päätöksiä muutoksista

Omakotitalon etsintä on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Netistä on tullut selattua kohteita jonkin verran, mutta vielä ei ole löytynyt "sitä oikeaa". Edes paikkakunta ei ole ollut lukkoon lyöty. Vaan mihinpä ajatuksiin tulin taloyhtiön talkoiden aikana? Miksi muuttaa hyvästä pois? Me mahdutaan hyvin nykyiseen asuntoon, tämä on siisti ja hyväkuntoinen, pihan olemme kunnostaneet ja laatoittaneet viime kesinä ja asunnon sijainti on meille loistava.

Paitsi että... täällä on surkeat säilytysmahdollisuudet ylimääräisille vaatteille ym. sellaiselle varastotavaralle, jota ei voi säilyttää kylmässä ulkovarastossa, sillä vaatehuone on pieni, eikä lisänä ole kuin toisessa makuuhuoneessa 3 vaatekaappia. Toinen makuuhuone on meillä käytännössä varasto/kaatopaikkatilana. Siellä on kaikki ylijäämähuonekalut sekä tietokonepöytä, kun ei ole muutakaan paikkaa. Lisäksi tämä asunto on sininen. Keittiökaapit on vaaleansiniset ja keittiön seinät vaaleansinistä maalia, olohuoneen seinät ovat vaaleansinistä tapettia ja vaaleansinistä maalia, eteisen seinät on vaaleansiniset, kylpyhuoneen lattia ja koristelaatoitus ovat siniset, toisen makuuhuomeen seinät on kahta erilaista sinistä tapettia kuten myös toisen makuuhuoneen seinät, missä myös LATTIA on sinistä laminaattia... Ainoa huone, jossa ei ole sinistä, on vessa, mutta siellä onkin vihreä lattia ja vihertävää lasia oleva lavuaari (mikä lie mielenhäiriö asunnon remontoineelle entiselle omistajalle tullut), joten ymmärrettävistä syistä, meillä ei ole sisustuksessa käytetty sinistä korostusväriä...

Mutta nämä ovatkin sellaisia asioita, joille voi tehdä jotain. Sanoin miehelle, että jospa jäämmekin tähän asumaan, tosin sillä ehdolla, että hankimme jonkinlaisen vaatekomeron ja uudet säilytysjärjestelmät (jonkinlaiset kaapistot/kirjahyllyt) toiseen makuuhuoneeseen ja häivytämme sinistä ympäri asuntoa. Eteisen, keittiön ja olohuoneen maalatut seinät on "helppo" maalata uudelleen. Olohuoneesta poistamme vanhan kirjahyllyn, revimme tapetit pois, laitamme uudet tilalle ja hankimme sinne kunnollisen kirjahyllyn ja tv-tason ja järjestämme huonekalut uudelleen. Lisäksi toisesta makuuhuoneesta voisi poistaa ne kahdet erilaiset siniset tapetit ja tapetoida uudelleen. Näin ollen sinistä jäisi keittiöön ja toiseen makuuhuoneeseen, sekä tietysti kylpyhuoneeseen.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikös juu?

Täällä vietetään yh-viikonloppua. Mies lähti kaverinsa polttareihin. Onneksi Sisu meni aika helposti nukkumaan, pääsin kirjoittamaan tämän tekstin loppuun ja sitten suihkuun, hikinen lähijärven ympärikävely on tänä iltana takana. Viidessä viikossa on jo tottunut lapsen kitinään, se ei enää tunnu yhtä pahalta korvaan (tätä ei pidä tulkita niin, että antaisin lapsen täällä huutaa ja ajattelisin, että johan tuohon alkaa tottua... toki lasta aina "hyssytellään" ja yritetään tehdä kaikkemme, jotta pienellä olisi hyvä olla, mutta kitinä ei enää saata itkua äidin silmään yhtä usein kuin alussa :)). Toki kitinä on vähentynytkin, enää vatsanväänteistä kärsitään lähinnä aamuisin klo 5-9 välisenä aikana pari tuntia ajankohtaa vaihdellen sekä illalla klo 20-23 myöskin tunnin, parin, ajan vaihdellen.

Itku äidin silmään saadaan kyllä esimerkiksi vain sillä, että laitan lapsen sänkyyn nukkumaan ja laulan Tuutulaulu-CD:n kanssa tuutulauluja ja näen kun lapsi keskittyy kuuntelemaan. Samalla mietin laulujen sanoja, ja sitten itku jo tulikin :)

Laulujen sanoista tulikin mieleen, että monet "pariskuntien" rakkauslaulut sopii hyvin kuvastamaan myös lapsen ja vanhemman suhdetta:

"Anything you want, you got it. Anything you need, you got it, anything at all, you got it, baby...."

"Minä rakastan sua, yhä totta on tänään, vaan enemmän, enemmän se tarkoittaa. Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan, ja elämä vie meidät päin parempaa"

"Tyttöjen silmistä kyyneleet tippuu, rakkauden tähren vaan, ei mulla ollu tarkootus niitä laittaa tippumaan"

Huomiselle ajattelin kehittää jotain toimintaa, ehkä mökillä käyntiä, mutta taidammekin olla Sisun kanssa vain kotona. Nypitään rikkaruohoja kukkapenkeistä, käydään koirien kanssa kävelyllä, mennään Prismaan katsomaan terassille sopivaa pöytäkalustoa (ja ehkä jopa ostetaan jotain terveellistä herkkua, täällä kun on herkkulakko käynnissä) ja voitaisiin jopa pestä terassi, jotta sen voi tulevina päivinä öljytä? Kuka tietää?

 

Mukavaa viikonloppua, toivottelee Sisu!

Ihanaa, pikkuleijona, ihanaa!

Pakko tulla heti kertomaan, että nyt Sisu kyllä tiesi, että äitiä väsyttää. Eilen illalla Sisu nukahti kymmenen aikaan, heräsi kaksi kertaa yöllä syömään, ekalla kerralla nukahti heti, toisella kerralla piti hieman taistella, mutta unta riitti aina tänne kahdeksaan asti. Siis kymmenen tunnin yöunet kahdella heräämisellä! Vielä kun joka yö olisi näin, tai edes joka toinen yö...

Nyt Pipin kanssa eläinlääkäriin ja sitten kaupungille koko konkkaronkka! Palailemisiin!

Ensimmäinen äitienpäivä

Kuten äitienpäivän henkeen kuuluu, tuli aamupala vuoteeseen. Sain neljä lahjaakin: ensimmäisenä pienen Sisu-pojan, toisena aamiaistarjottimen, kolmantena paketin (siellä oli toivottu kirja "Aitoa ruokaa") ja neljäntenä mieheni. Kyllä noilla lahjoilla kelpaa!

Lounaalle mentiin äitini luo ja siellä olikin ihanaista karjalanpaistia tarjolla, nam! Pihassa kaksi Kallea kohtasivat, mahtaisiko ikäero olla noin 80 vuotta? Tässä kuvassa nuorempi Kalle näyttää kyllä ainakin minun silmääni paljon vanhemmalta kuin 4-v!

 

Tämä siskonpoikani on kyllä suloistakin suloisempi, vai mitä sanotte?

Mikä löytö, ihana lehti!

Työkaverini oli neulonut Sisulle lahjaksi ihanan peiton, piti ikuistaa poika ja peitto ja lähettää kuva työkaverille päivän piristykseksi!

 

Tänään on menty väsyneellä moodilla. Viime yönä herättiin syömään ainakin 5 kertaa, ja Sisun päiväunien aikaan yritin itsekin torkkua, mutta Sisu heräsi aina 15 minuutin välein kitisemään jotain, joten ei siinä ehtinyt muuta kuin saamaan väsyneen ja pahan mielen, kun en uneen asti ehtinyt. On sitten vain lepäilty tämä päivä. Tosin kun mies tuli töistä, niin hän lähti koirien ja pojan kanssa kävelylle ja minä pääsin kauppaan! Ostin ainekset mansikka-valkosuklaakakkuun, joten jos jonkun lukijan tekee mieli, niin tervetuloa, huomenna ajattelin kakun tehdä :)

Kotihipat - party animal

Torstaina kokeilin ensimmäistä kertaa sitteriä. Hyvin siinä Sisu viihtyi, mutta kauaa en vielä siinä pitänyt, kun poika on niin pieni.

Sisu ja norsu

Torstai-iltana meillä oli Sisun kanssa kotihipat. Pistettiin soittimesta häät-kansiosta laatumusaa ja laitettiin jalalla koreaksi.

Tai minä laitoin ja Sisu sai siinä samalla lihas- ja kehon koordinointiharjoitusta. Ja minä sain jalkatreeniä :)

 Lopuksi keksin helpomman tavan kuvata bileitämme: peilin kautta.

Tänään kävi yllätysvieraita, taata ja I. Pieni mies nukahti kun pääsi taatan syliin, taitaa siis taata kelvata hoitajaksi sitten joskus, kun uni niin taatan sylissä maittoi.

 

 

Keskusteltiin vielä miehen kanssa vauvan- ja kodinhoitokuvioista. Että mites se elämän tärkeysjärjestys nyt menikään. Sisu oli onneksi minun kanssani samaa mieltä ja kostoksi tekaisi miehelle pestävää.

 

 

Teksti on somistettu You Tube -pätkin, meidän häiden soittolistalta otetuin klipein. Suosittelen kuuntelemaan erityisesti viimeisen kappaleen, on niin kaunis!

Nuku nuku nurmilintu...

Olen välillä ihmetellyt äitejä, jotka kertovat, että välillä lapsen nukuttamiseen voi mennä parikin tuntia. Huuli pyöreänä olen mielessäni ajatellut, että mikähän siinä niin vaikeaa on, että niin kauan menee. Tänä iltana puoli kymmenen maissa olin yrittänyt saada poikaa nukahtamaan puoli tuntia ja kun Sisu sitten kuukahti, niin ajattelin, että eihän tämä vielä mitään, kun kerta jotkut yrittävät sen pari tuntia. No, Sisun unipätkä kesti siinä sitten sen puoli tuntia kun hän heräsi ja hetken kitinän jälkeen tuli ensimmäinen raivari. Virstanpylväs sekin, tasan 3vk iässä siis ensimmäinen raivokohtaus, johon ei auttanut oikein mikään. Mutta yhtä nopeasti se laantui kun oli alkanutkin, muutaman minuutin täyskarjunnan jälkeen. Sen jälkeen nukuttamiseen menikin sitten aikaa, vatsan väänteet kun aiheuttaa jonkin verran kitinää. Ja poika nukahti uudelleen tuossa puoli kahdentoista maissa, joten se vajaa pari tuntia siinä tuli sitten sitä nukuttamisaikaa. En muuten ihmettele enää, jos joku kertoo väliin nukuttavansa lasta pari tuntia.

Ja nyt ymmärrän mitä tarkoittaa yliväsynyt lapsi. Viisi tuntia valvomista lapsella, kun ei uni tule, niin sen jälkeen se uni tulee vielä huonommin. Mutta voi tästä vielä kehkeytyä hyväkin yö.

Äiti kävi lapsen nukahtamisen jälkeen keräämässä voimia rapsuttelemalla koiria. Ne ei onneksi saa raivareita, eikä niitä tarvitse nukuttaa. Sen jälkeen vielä vähän iltasyömistä, muuten iskee yöllä nälkä. Ja sitten naaman ja hampaiden pesut ja yöpuvun vaihto. Ja mennään sitten jo seuraavan päivän puolella.

Onneksi huomenna ei ole sitten yhtikäs mitään ohjelmaa, voi vain olla. Ja nukkua, tarpeen vaatiessa.

Ps. Tästä postauksesta piti tulla alunperin tarina kotihipoista ja party animalista. No, se sitten toisella kertaa.

Sisukkaita päiviä

Ensimmäinen kaupunkireissu bussilla on takana. Jännää, miten tavallisista asioista on tullut jännittäviä uuden "lisämomentin" myötä. Ajattelin, että jos poika kovasti alkaa kitisemään bussissa, niin jään sitten kesken kaiken pois ja kävelen loppumatkan. Onneksi kotoa ei niin kovin pitkä matka keskustaan ole (paitsi jos kitinä alkaisi heti alkumatkasta). No, pelkoni osoittautui turhaksi, vaunuista ei kuulunut ääntäkään :) Ja hyvin osasin työntää vaunut keskiovesta sisään ja käyttäytyä muutenkin asiallisen äidillisesti :D
Ennen lähtöä pitää tietysti selvitä aamurutiineista, nukkui poika tai ei. Mutta onneksi synnytyksen yhteydessä äidille annetaan alla olevan kuvan mukaisesti moniajamisen taito ;) Sujuu meikkaus ja vauvanhoito näppärästi samanaikaisesti!

Siskon kanssa tuli kahviteltua ja pieniä hankintoja tehtyä. Ostin sitten paketillisen sukkia - katsomatta kokomerkintää... Kotona huomasin, että ovat aivan liian pieniä. No, ei muuta kuin täytyy tehdä uusi reissu ja käydä vaihtamassa ne isompiin.

Kotiin kiirehdin ennen neljää, sillä neljän jälkeen oli tulossa vieraita. Lukioaikaisia ystäviäni tuli kylään, 5 naista ja 2 poikaa sekä 2 tyttöä. Hetken aikaa oli aika äänekästä touhua täällä meillä!

Loppuilta on "Pikku-Sisun" (kuten siskoni poikaa nimittää) kanssa katsottu televisiota ja kylvetyssessiokin on takana. Sisu on kyllä kovin iloinen kylpijä, silmät kirkastuu ja koko poika keskittyy onnellisena kun pääsee lämpimään veteen! Lopuksi sitten tehdään pienet pissat kylpyveteen ;)
Ilmoittautuminen syksyn vauvauintiinkin on jo tehty, toivottavasti arpa suosii ja päästään mukaan!

Nyt tässä sylissäni pötköttää tyytyväinen ja väsynyt pieni mies, pääsee kohta omaan sänkyyn kunhan nukahtaa. Kyllä tätä nyyttiä mielellään sylissä pitääkin, on niin lämmin ja ihana :)

Jonkin verran vatsanväänteitä on vielä, tosin äidin onneksi ei enää niin paljon yöaikaan. Patriarkalle tiedoksi, että hierottu on :) Sisu ei vaan niin kovin vatsan hieronnasta tykkää, jalkapohjien hieronnasta enemmänkin. Mutta eipä se tunnu kovasti auttavan. Olen tullut tässä sellaiseen välipäätelmään, että vatsanväännöt johtuvat nopeasta syönnistä. Pojalla kun on kovin nopea tahti imemisessä, siis maidon nielemisessä. Hotkii hotkii minkä kerkiää, ehkä se sitten aiheuttaa ilmaa vatsaan? Eilen tuli pari pientä kaarioksennustakin, ehkä ylensyönnistä johtuvaa?
Muutenkin pulautuksia tulee silloin tällöin. Nyt muistan jo ottaa harson mukaan aina kun pojankin. Iltaisin harsolle on tullut myös muuta käyttöä. Jostain syystä hormonit puskee pintaan iltaisin ja poikaa nukuttaessa harsoa tulee käytettyä myös äidin kyynelien kuivaamiseen. Pientä tuhisevaa kääröä katsellessa sitä miettii, että kuinka kummassa sitä on saanut aikaan jotain näin elävää, viatonta ja ihmeellistä? Miten selviän näin suuresta vastuusta, jonka lapsen kasvattaminen sisältää? Eipä ihme siis, että kyyneleet virtaa :´)

Enpä ole muistanut kertoa neuvolakuulumisiakaan, kun viime viikolla käytiin 2-viikkoisneuvolassa. Siellä todettiin, että painoa oli tullut 9 päivän aikana 560 grammaa... normaalisti viikon aikana painoa kertynee 200 grammaa. Kohta on Sisu jo taatan mitoissa tällä tahdilla ;)

Alkumitat oli siis 50,5 cm ja 3590 g. 2 vk jälkeen uudet mitat 53,8cm ja 4160g. Saapi nähdä, mitä 1kk mitatt näyttää!

 

Loppuun vielä kuva väsyneestä äidistä ja onnellisesta pojasta. No, oli äitikin onnellinen, kun pieni tuhisee tyytyväisenä lähellä, mutta silti on kädet vapaana touhuta. Kantoliinasta voikin tulla suuri suosikki!