Kuvapläjäys

Kiirettä pitää kotiäidillä :)
Aamulla nousen kymmenen ja yhdentoista välillä kun isi ja vauva viettävät kahdenkeskistä laatuaikaa kahdeksasta eteenpäin ja äiti saa nukkua. Äiti viettääkin sitten kahdenkeskistä laatuaikaa joka yö aina klo 00-08 ja tuohan ei tarkoita nukkumista, vaan lähinnä kukkumista. Vauvalla on sellainen rytmi nyt, että yöllä vähän kitistään ja tankataan tiheästi, jotta sitten päivällä voi nukkua :) Noh, näillä mennään toistaiseksi...

Jonkin verran on jo tehty kyläilyjä ja vierailuja, puolin ja toisin. Kotona meitä on käynyt katsomassa isovanhempia, tätejä ja serkkuja. Lauantaina lähdettiin me puolestaan mökillä käymään, kun oli niin lämmin ilma.

Joka päivä on käyty ulkoilemassa ja vaunuissa onkin aina hyvät unet ottava tuhisija. Kotiin tultua unet jatkuu vielä tunnin verran, kunnes nälkä yllättää.

Lisäilen vielä kuvat loppuun ja sitten lähdetään kylpemään!

Alisa-serkku lasinalusten lumoissa

Kalle-serkku mekaanikkona

 Ja sisko perässä kokeilee, jos niitä lasinalusia voisi vähän fiksailla...

Tai sitten lopulta laittaa ruuvimeisseli suuhun :)

 Hii-o-hoi!

Kaksi päätä

 Täti tyytyväisenä

 Serkukset tuijotuskisassa

Alisakin huomasi, ettei se taidakaan olla nukke :)

Ensimmäinen kylpykerta

Ja ensimmäistä mökkeilyä

Varoitus: seuraava teksti ja kuvat saattavat aiheuttaa vakavaa tarttuvaa vauvakuumetta.

Mistä alkaisin mä tämän kertomuksen...

Maanantain ja tiistain välisenä yönä alkoivat supistelut, jotka jatkuivat epäsäännöllisen säännöllisinä koko ajan, n.10-30 minuutin välein. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä käytiin sitten sairaalassa nukkumassa kipupiikin turvin, kun ei kotona pystynyt nukkumaan lainkaan kivuliaiden supistusten takia. Keskiviikkona tultiin taas kotiin päiväksi kärvistelemään ja illalla taasen sairaalaan. Supistusten väli ei tiihentynyt, mutta kipu kasvoi. Sain jälleen kipupiikin ja siirron osastolle, jotta saisin edes vähän unta. Pari tuntia nukuin, ja sitten alkoi tapahtua. Aamukuuteen mennessä kaikki olikoin jo ohi ja pieni poika maailmassa.

 

3 minuuttia vanha ja elämä edessä <3 

Kotiin päästiin lauantaina ja sitten on opeteltu pikkuvauva-arkea. Yöt kukutaan ja päivät nukutaan.

Vieraita on käynyt ja eilen tehtiin ensimmäinen pieni kävelylenkkikin.

Pienen vauvan tuhisemisäänet, kiljaisut ja muut äännähdykset ovat kyllä jotain sellaista, mistä en aiemmin tiennyt mitään. Nyt tuntuu, että ne ovat parasta. Kun vauva syö, se maiskutus tuntuu sydämeen asti, kun vauva näkee unta ja muikistelee suutaan, se saa onnen kyyneleet silmiin ja kun vauva katselee suurilla aukinaisilla silmillään äitiä silmiin, niin sen hetken tallentaa syvälle sieluun.

"Viime hetken" fiilikset

Totta tosiaan, laskettu aika oli ja meni ja tässä onkin päivä kerrallaan odoteltu, että tapahtuuko jotain tänään, huomenna vai viikon päästä.

2 päivää lasketun ajan jälkeen

Viime yönä alkoikin tapahtumaan ja supistelut ovat jatkuneet koko tämän päivän aika tasaisesti 10-20 minuutin välein. Kivuliaisuuskin tuntuu lisääntyvän. Enpä sitten tiedä, että kestääkö tätä vielä viikon vai muutaman tunnin? Onneksi välillä pystyy nukkumaan, viime yönäkin sitten aamuyöstä sain unen päästä kiinni ja torkahtelin. Ja tänään päivällä päikkärit auttoi.

Kiirettä sairaalaan ei ole, siellä on varmasti tylsempää odotella kuin täällä kotona. Matka kotoa sairaalaankin on vain n.10 minuuttia, jotain hyvää täällä kaupungissa asumisessakin on!

Juttelutuokio Pipin kanssa

Taas iski yksi supistus. Leevi tuntuu olevan hieman hämillään tästä minun vaeltelusta ja puhisevasta olosta. No, se onkin sieluntoverini ;)

Ei muuta kuin odotellaan, onkohan seuraavassa päivityksessä jo tuoreimmat kuvat uudesta perheenjäsenestä?

Kukkia!

Äitini osti tässä joku aika taannoin (viime vuonna, edellisvuonna?) meille ruukussa jouluruusun. No minä sitten käskystä istutin sen ulos viime kesänä. Ja mitä nyt näenkään kun katson takapihalle, josta on viime viikon aikana lähtenyt hieman lumia. Tämän!

Jouluruusu on tehnyt kaksi kukkaa, ja aika hulppean näköisiä ovatkin! En tiedä sitten, että miksi nimitys jouluruusu, onko se sitten myöhässä viime joulusta vai aikaisessa tämän vuoden joulusta?

Torstaina kävin Hulluilla Päivillä. Eipä ole siellä tullut käytyä moneen vuoteen, liekö lukiovuosina viimeksi kun siinä Stockmannin vieressä koulun kävin? No, hyödyllisiä ostoksia tuli tehtyä, mukaan lähti mm. hoitolaukku vauvalle, uusi lompakko hajonneen vanhan tilalle sekä ballerinat kesäksi ;) Niitä heräteostoksiakin tuli sitten muutama, ripsiväri sekä hoitoaine, mutta kulutustavaraa nekin on, joten eiköhän tule käytettyä.

Perjantaina oli jatko-opintoseminaari ja minulla siellä esitys. Aineiston olin "lukenut" läpi ja esityksen tekeminen oli täyttä tuskaa. Italialaiset kirjoittavat englanniksi 6-rivisiä virkkeitä, joista periaatteessa ymmärrän joka sanan, mutta lauseen merkitys jää silti täysin pimentoon... Sain kuitenkin esityksen valmiiksi klo 12.45 ja seminaari alkoi klo 13, joten "viime tipassa" oli tälläkin kertaa teemana :) Ja ihan kai hyvin tuo esitys sujui, moni muukin sanoi samaa kirjan tekstistä, että siitä ei oikein ymmärtänyt mitään. Eniten ilahdutti se, että kesken esityksen huomasin, etten jännittänyt ollenkaan. Yleensä jotain esitystä pitäessä vähän sydän pamppailee ja tuntuu, että puhe takeltelee, mutta hyvin tuostakin selvisin, vaikken kovin vahvoilla ollutkaan asian tuntemisen suhteen. No nyt on sekin ohi, ja seminaarikertoja jäljellä enää kaksi, joissa voin olla vain kuunteluoppilaana.

Tänään oltiin siskon synttäreitä juhlimassa, lahjan hän sai jo torstaina kun oli oikea päivä ja tapasimme kaupungilla. Oikein hyvät oli tarjoilut, tuntui, että niitä olisi voinut napsia vaikka kuinka paljon. Istuinkin pöydässä ihan "kahdessa eri kattauksessa" :D (Harmi vaan kun muistin kameran vasta siinä vaiheessa kun kattaukset oli ohi...)

 

Nuorena on aloitettava tuo trendikkyys...                                 Leikeistä tuli väsy :/

 

Tässä tutkitaan, että miten sen lelusilakan oikein saakaan sieltä radion uumenista pois, vai saako?

Panorama-kuvan harjoittelua...

Nyt nukkumaan, huomenna kukat saavat uutta multaa!

Missä mennään nyt?

Viime syksyn ajan mietin uuden blogin perustamista ja oikeastaan viime talvenkin. Kahta blogia olen elämässäni kirjoitellut, mutta niiden tiet ovat jo päättyneet. Vuodatuksen blogit olivat hankalia kuvien lisäämisen suhteen, ja kun aika paljon tulee kuvattua, niin blogien päivitys oli hidasta. Sitten kokeiltiin miehen kanssa Mac-koneen hankinnan jälkeen mobileme:n kautta blogia, sinne piti olla nopea ja helppo kuvien lisääminen. Mutta kuvien katselu ei sitten ollutkaan nopeaa, kun se lataa ne niin pirun hitaasti. Nyt sitten perustin tämän, mutta missä ovat päivitykset?

 Hipsu haukottelee mummulan sohvalla blogikirjoituksia odotellessa

Ajattelin, että kyllä sitten äitiyslomalla. Niin varmaan. Ensimmäisenä äitiyslomapäivänä tein yhden kirjoituksen ja sen jälkeen tyhjää. Ehkä nyt? No nyt.

 Pitkät tassukarvat ovat kovan talven kasvattamat

Äitiyslomalla olen ollut neljä viikkoa, yhden kesäloman pituuden verran. Ikkunat on edelleen pesemättä, kukille mullat vaihtamatta, yrtit istuttamatta (ja jäävätkin istuttamatta, kun en edes siemeniä ole hankkinut)... No, olen saanut ommeltua vauvalle muutaman pussilakanan ja sentään vaatteet on pesty ja tarpeelliset asiat hankittu. Mutta se, mitä olen tehnyt, niin olen levännyt. Sitä vartenhan äitiysloma taitaa ollakin (?), ja alkaakin 5 viikkoa ennen laskettua aikaa, että voi ja ehtii levätä. Aamuisin väsyttää niin, että tänäkin aamuna sarastusvalo ja radio käynnistyi klo 8.30, mutta nukuin nautinnollisesti kyllä kymmeneen aina välillä heräten ja kylkeä kääntäen. Sitten aamutoimiin menee pari tuntia aikaa (aamupala, lehdenluku ja koirien ulkoilutus). Kello olikin kaksitoista kun tulin koirien kanssa sisälle. Eli minun päiväni alkavat vasta klo 12, joten miten sitä muka ehtisikään kovasti hommia tehdä?!?

 Äidin saama taulu, en muista taiteilijaa.

Raskausasioita:

Alkuun odotus tuntui pitkältä. Viikot kului hitaasti, eikä raskautta konkreettisesti tajunnut tai muistanut. Neuvolakäyntejä oli harvakseltaan. Nyt on toisin, ollut jo jonkin aikaa. Tosin eläminen kasvavan vatsan kanssa on ollut kohdallani aika helppoa, sillä mitään kummempia vaivoja ei ole ilmennyt. Olo on ollut oikeinkin hyvä ja vatsassa tuntuvia liikkeitä on saanut kuulostella jo monta kuukautta! Vauva on oikein kova liikkumaan ja potkimaan, tunkenut varpaita kylkiluiden väleihin ja pyöritellyt peppuaan urakalla. Pää alaspäin on pienellä ollut joka kerta kun on tunnusteltu tai ultrattu, hyvä niin.

Viime viikkojen aikana on muutaman kerran närästänyt pahasti, mutta vain muutaman kerran. Muutaman kerran on ollut liitoskipuja, mutta oikeastaan vain muutaman kerran. Viikolle 38 asti kävin kuntosalilla ja uimassa, mutta enää en ole jaksanut. Nyt on vauhti hidastunut myös koirien kanssa lenkkeillessä. Mutta koirat vain nauttivat, kun saavat haistella hajuja kauemmin kun emäntä ei vaadi kiirehtimään niin lujaa eteenpäin.

 Vauhtia kyllä välillä piisaa kunhan tilaa on riittävästi

Nyt on menossa viikko 39+3. Enää muutama päivä h-hetkeen, tosin voi olla, että todellinen h-hetki on vasta reilun kahden viikon päästä, joten sinne onkin sitten enemmän päiviä. Tällä hetkellä tunnelma on odottava :)

 

Perhepotretti