Omenamehua, pihan raivausta ja kesän muistelua

Alkuviikkoon mahtui kaikenlaista: maanantain vesisateessa tein kolme tuntia pihahommia, laitoin kaikki taimet pois ja siivoilin kukkaruukut ja taimilaatikot pois. Myös aronia-aita sai hieman karsimista kylkeensä. Tiistaina oli aktiivipäivä: esikoisen kerho, jonka aikana tein ekan pikkusatsin omenamehua, ja iltapäivällä muskarit, sit illalla kahvakuula-tunnilla challenge teemana (haastetaan vähän itseämme pareittain tekemään tietty määrä tiettyä liikettä, rankka tunti!) ja siihen päälle syvävenyttelyt. Keskiviikkona käytiin esikoisen kanssa neuvolassa tekemässä vähän tehtäviä ja iltapäivällä muutin 30 litraa omenoita 7 litraksi tuoremehua...

Tänään sitten meillä oli lasten kanssa auto käytössä ja käytiin aamupäivällä kauppakeskuksessa katsomassa esikoiselle toppatakkia. Poika vaan ei ollut kovin sovittelutuulella, enkä oikein minäkään innostunut 130€ hinnoista, joten käytiin sitten vain lounaalla. Lounaasta täytyykin mainita, että pojat käyttäytyivät oikein hienosti! Välillä vähän ennakkoon pelkää, että mitähän tästä tulee kun on heidän kanssaan yksin jossain syömässä, mutta hienosti söivät perunamuusin ja lihapullat, kuopuskin isolla tuolilla istuen. Minäkin jopa ehdin syödä lämmintä ruokaa ja pannarit jaettiin jälkkäriksi. Sieltä meni esikoinen suoraan kerhoon ja minä kuopuksen kanssa kotiin. Loppupäivä oli kotoilua ja illalla käytiin vielä ruokakaupassa tekemässä viikonlopun ruokaostokset.

Loppuun kuvia kesäiseltä reissulta Flowparkkiin. Kummipoika mukana menossa, hauskaa oli!

 

Tässä vasta eväitä syödään ennen seikkailua.

 

Tässä lastenradalla, kummipoika ensimmäisenä, esikoinen ja mies perässä.

 

Esikoisella hieman otti koville muutama kohta, mutta sisulla niistäkin selvittiin!

 

Tässä voi jo vilkuttaa äidille, kun on turvallisesti tasolla :)

 

Sitten kummipoika ja mies pääsivät aikuisten radalla. Hetken poika mietti, että uskaltaako mennä, mutta hienosti pärjäsi. Seuraavissa kuvissa näette, miten korkealla killuivat!

 

  

 

Ja samaan aikaan toisaalla...

Korkeissa lämpötiloissa ja muutama kuva

Mikähän lie pöpö meille on iskenyt, nyt kun esikoinen alkaa olla terve niin kuopus kuumeilee uudelleen? Tänään jatkettiin siis kuumeilua. Vähän pihahommia, vähän sisähommia, paljon haahuilua. No, perjantaina ostetut tauluhyllyt pääsivät seinälle. Vielä pitää taulut taiteilla :)

 

Kuopuksesta taitaa tulla isona joku sotilas, menopeli-kirjasta katselee taistelualusten kuvia :)

 

Tai sitten hänestä tulee mahtava pianisti. Katsokaa mikä ryhti ja keskittyminen!

 

Kunnes biisin lopussa voi päästää itsensä valloilleen :)

 

Omenoita piisaa tänäkin syksynä, pojat tykkää

 

Ihanaiset paprikat ovat antaneet tänä satokautena paljon silmäniloa. Maku olikin pettymys, aivan samalta maistui kuin kaupan paprikat, odotin mehukkaampia...

 

Meidän pieni prinssi. Kolme tyynyä täytyy olla nojatuolissa, jotta on tarpeeksi pehmeää :)

Sairastuvalta, iltaa

Torstai-iltana suunnittelussa oli perjantaille mukavaa kaupunkipäivää. Kuopus alkoi olla parantunut nuhakuumeestaan ja suussani maistui jo Pyynikin näkötornin mehevä munkki...mutta perjantaina aamuyöllä kun esikoinen kapusi viereen huomasin, että hohkaava kekäle siihen tuli. Kuume siis iski esikoiseen ja sisällä olo jatkuu vaan. Kuopus alkaa olla täynnä virtaa, viikko oltu jo sisätiloissa... Tänään sitten vielä mies lähti omille menoilleen päivällä, joten onneksi sisko rakas saapui illalla hetkeksi meille poikien seuraksi niin pääsin kauppaan hakemaan täydennystä jääkaappiin ja koirakin pääsi ulos lenkille pelkän pihassa oleilun sijaan. Muuta erikoista tänne ei kuulu, ahdistavaa vaan oikeastaan. Mitään ei pysty tekemään, kun pitää olla sairastavan lapsen seurana. Toki sohvallakin on mukava istuskella poikien kanssa kirjaa lukien, mutta kotikin on sitten sen näköinen, että ei oo siivoojaa näkynyt...

Merkittävimmät tapahtumat ovatkin olleet torstain juoksulenkki, perjantain "pikainen" reissu Ikeaan ja tänään omppuhilloa valmistui 6 litraa. Siskon kanssa käytiin tosiaan Ikeassa ja sanoin, että ihan vaan pikaisesti haluan hakea pari tauluhyllyä ja vähän jotain muuta. No, niinhän siinä kävi, että auto starttasi kotia kohti parkkipaikalta viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Mutta kaikkea hyödyllistä tuli hankittua, kuopukselle uusi isompi unipussi kun potkii peiton aina pois, vähän toimistotarvikkeita, pojille liikennematto... Ja muistin jopa ne tauluhyllyt ;)

Huominen sunnuntai on viikon ainoa päivä, jolloin ehtii tehdä jotain kotihommia, siis muutakin kuin pyykinpesua ja tiskausta. To do -lista alkaakin olla jo niin pitkä, että tehtävät saa kestää maksimissaan pari minuuttia, jotta kaiken ehtii hoitaa :) alkuviikosta luvattiin yhdeksi yöksi jo viittä pakkasastetta, joten täytyy vissiin kerätä raa'at tomaatit sisälle, jos ne vaikka kypsyisivät...

Kahvila äiti ja poika

Esikoinen on taitava keittämään kahvia kapselikeittimellä. Taas kerran kun hän teki minulle pitkän Brazil-kahvin maidolla, niin kysyin, että perustetaanko isona yhteinen kahvila, jonka nimi voisi olla äiti ja poika. Joo! Poika vastasi. Sinä saat leipoa siellä. Ja isi on pitsanpaistaja. Ja Konsta saa olla leivoksentekijä!

Eli odotellaan parikymmentä vuotta ja aloitetaan etsimään hyvää kahvilan paikkaa.

Tunnistusjälkikoulutusta

Päästiin koiran kanssa pelastuskoirayhdistyksen tunnistusjälkikoulutusryhmään. Siinä on tavoitteena kouluttaa koira seuraamaan tiettyä ihmisen hajua vaikka tiheässä taajamassa keskellä muita ihmisiä. Normaalisti kun pelastuskoirat etsivät kaikkia ihmisiä, niin tässä on aina se tietty haju, jota koiran on seurattava. Eli se perusajatus, mikä monella lajista tietämättömillä on: annetaan koiralle haisteltavaksi kadonneen tumppu, ja sitten se etsii sitä tiettyä hajua.

Koulutus aloitettiin pienellä naksutinkoulutuksella. Kouluttaja piti ensin pienen teorian naksuttimen käytöstä ja sitten tehtiin sitä koirille käytännössä. No, omalle koiralleni olen naksutellut kotona jo aika paljon, ja se on hyvin ehdollistunut naksun ääneen. Naksutin on siis pieni laite, jota painamalla kuuluu naksahdus. Tämä ääni opetetaan kertomaan koiralle, että teit oikein ja nyt saat palkan. Se korvaa siis ihmisen kehun, on helpompi antaa koiralle naksuääni oikeaan aikaan oikeasta asiasta. Naksaus on myös aina samankuuloinen, ihminen kun saattaa olla kiukkuinen jostain syystä vaikka koira tekee oikein ja ihminen sitä kehuu.

Koira esimerkiksi saa naksun siitä, kun se ottaa katsekontaktin ohjaajaan. Heti kun se katsoo silmiin, ohjaaja naksauttaa ja sitä seuraa namin anto koiralle. Taas heti kun koira katsoo silmiin, sama toistuu. Itsellä kun on vielä pentukoira, niin toistoja ei tehdä peräkkäin kuin n.ikäkuukausien määrä. Tällaisia toistosarjoja voi kuitenkin tehdä useita, pienellä tauolla. Minä naksuttelen esimerkiksi koiralleni usein sen ruokia ruoka-aikaan eri temppujen muodossa.

Pentu osaa jo ja/tai harjoittelee seuraavia asioita:
Istua
Mennä maahan
Odottaa paikallaan
Ottaa katsekontaktin
Mennä maahan kosketusalustalle
Odottaa lupaa tulla häkistä sisällä ja autossa
Odottaa lupaa mennä ovesta ulos/sisään
Luopua namin tuijotuksesta
Irrottaa suustaan esineen käskyllä
Ohittaa muita koiria
Tulla sivulle istumaan
Olla ottamatta ruokaa lasten kädestä
Olla sisäsiisti
Jäljestää ihmisen jälkeä metsässä
...ja montaa muuta asiaa

Vielä se ei osaa:
Olla riehumatta sisällä lasten kanssa. Vaikka tätä ollaan eniten ja pisimpään harjoiteltu, mutta houkutus ja häiriöt on niin suuret, ettei vaan pysty!

Naksutinta tullaan käyttämään tunnistusjälkikoulutuksessa paljon, joten sen takia sen käyttö tulee olla tuttua koulutuksen virallisesti alkaessa lokakuun alussa. Nyt sit vain naksuttelemaan lisää!

Liikuntaa ja urheilua, ja urheiluvaatteita

Jaahas, aika lentää!

Viikonloppu meni "kotona" paitsi että paljon oli ohjelmaa. Lauantaina kävin kokeilemassa yin-joogaa ja olipas se mukavaa! Pitkiä paikallaoloja mukavissa venytyksissä ja mielen rentouttamista, tässä-ja-nyt-fiilistelyä. Elämä kun on kovasti sellaista "mitä seuraavaksi-kuinka kiire" tyylistä, niin 75 minuuttia paikallaan ja avot! Olo oli kuin rentouttavilta päikkäreiltä herätessä!
Joogasta ajelin suoraan kaverin kanssa metsälenkille koirien kanssa. Tehtiin sitä ennen jäljet vanhenemaan. Metsästä keräsin pussillisen kantarellejä kotiin tuliaisiksi. Jäljenajokin meni Bonolta hyvin, mukava oli mennä kotiin. Illansuussa sisko perheineen tuli pyörillä kylään, ja samalla mies lähti omaan harrastukseensa, maastopyöräilemään. Kävimme lähimetsässä katsomassa, jos metsäkone olisi lähettyvillä, mutta oli kovin kaukana.

Sunnuntaina siivottiin aamupäivä ja puolilta päivin kävin seuraamassa toisen pelastuskoirayhdistyksen viranomaistarkastusta. Tuo tarkastus tehdään koiralle siinä vaiheessa kun se on suorittanut tarvittavat kokeet ja viimeisenä sitten tuo tarkastus, jonka läpäistyään koira pääsee tosietsintöihin mukaan. Tämä kyseinen koira ei päässyt läpi, koira oli pätevä kyllä, mutta ohjaajalta jäi vähän koiran reaktioits huomaamatta ja maalihenkilö jäi käydylle alueelle. Itse toimin käyttöönottotarkastuksen virallisena tarkastajana (kävin viime vuonna siihen kaksivaiheisen koulutuksen), joten oli kiva käydä seuraamassa tuota testiä. Omassa yhdistyksessämme on ensimmäinen vastaava testi muutaman viikon päästä. Loppuilta meni taas urheillessa, ensin mies kävi kahvakuulassa ja loppuillasta minä functional trainingissa, eli vähän kuin kuntopiirissä.

No, alkuviikko on mennyt perussetillä, kotona lasten kanssa. Kuopus on edelleen vaan kipeänä, hieman pientä lämpöä ja paaaaaaljon räkää. Ehkä se siitä helpottaa, mutta ärsyttää kun ei oikein uskalla mennä sen kanssa ulos. Esikoisen kerho meni tiistaina oikein hyvin, samoin kuin muskari. Muskarissa oli ollut oikein aktiivinen, laulanut, leikkinyt ja piirrellyt. Hyvä fiilis tuli tuosta tiedosta!

Tiistai-iltana kutsui taas kahvakuula ja syvävenyttely, tänä iltana kävin bachata-tanssia kokeilemassa. Esikoinen pääsikin tanssituntini ajaksi kummitädin ja serkun kanssa ulkoilemaan, oli hyvin innoissaan!

Tästä taas jatketaan kohti loppuviikkoa, iloisia ja terveitä päiviä kaikille tuhansille lukijoille ;)

Ps. Päivän paras uutinen oli pienen tytön tyllerön syntymä. Viime viikolla kylässä käynyt ystävä pyöräytti aamulla maailmaan uuden elämän!

Ps2. Kirjoittelen näitä tarinoita iPadilla, eikä kuvia pysty tällä lisäämään...eikä oikein muitakaan muotoiluja, joten mennään pelkällä tekstillä. Kuvia sitten myöhemmin!

Ps3. Hienoja kuvia saisi uusista urheiluvaatteista, joita olemme ostaneet. Kävin eilen ostamassa itselleni uudet lenkkarit ja juoksutakin, mies osti tänään samansisältöisen setin lisättynä juoksutrikoilla ja -housuilla. Kyllä nyt taas kelpaa ja voi vanhat virttyneet kuteet heittää vaikka...no, ainakin syvemmälle vaatekaappiin, jos ei vielä raaski roskiin laittaa :)

Zumbaa ja kuumetta

Keskiviikko meni kotona oleillessa. Aamupäivä oltiin poikien kanssa sisällä kun esikoinen yskähteli aamulla. Silti riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita... Kuopus otti edellispäivien univajeita kiinni kolmen tunnin päiväunilla. Illalla oli esikoisen temppukoulu, joka tosin lopetetaan ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Siellä se istuu lavan reunalla koko 50 minuuttisen toiminnan ajan ja katselee kun muut temppuilevat. Istukoon jatkossa kotona ihan ilmaiseksi :) (Samainen temppukoulu oli myös viime keväänä, vähän paremmalla menestyksellä, mutta näköjään esikoinen on sellainen, ettei halua kovasti muiden kanssa touhuta...).

Kävinpäs illalla vielä zumbassakin. Kaksi kertaa olen aiemmin käynyt zumbassa, tai oikeastaan kolme. Eka kerta vuosia sitten, toinen kerta toissa kesänä ja kolmas kerta viime keväänä. Ihan en pysynyt kaikissa liikkeissä mukana, mutta voin kertoa että hiki tuli. Oli kirjaimellisesti pää märkänä tunnin jälkeen, huh!

Tänä aamuna taasen heräillessä huomasin, että kuopus on tulikuuma, lämpöä 37,8. Hetken päästä hän nousi ylös ja alkoi touhuta, ja lämpö oli laskenut asteella. Aamupuuron söi hyvin, mutta taas piti aamupäivä pysytellä sisäleikeissä. Lounasta kohti lämpö taas nousi, eikä ruoka maistunut, unille siis. Onneksi on lämmintä, niin laitoin hänet kuitenkin vaunuihin nukkumaan ja kävin viemässä esikoisen kerhoon tuohon lähelle. Nyt olis sit iltapäiväkahvin ja herkuttelun aika... noup! Päätin vähän ryhdistäytyä ja jättää tuollaiset tapa-/lohtusyömiset pois. Herkutellaan sitten kun on syytä herkkuihin, esim. juhlissa tai kyläillessä. Yksinään istuskellessa riittää vesilasi tästä lähtien :)

Kuopus nukkuikin melkein siihen asti kun piti lähteä esikoista hakemaan kerhosta. Kotiintultua olin jo aikeissa jäädä lasten kanssa ulos kotipihaan leikkimään, mutta tajusinkin, että sillä kuopuksella oli sitä lämpöä... No, rakenneltiin sitten Duploja sisällä ja laitoin samalla ruokaa. Miehen tultua töistä kävin koiran kanssa itkemässä lähimetsässä. Näkymät metsäkoneen raiskauksen jälkeen ovat
lohduttomat. Niin ihana metsä on nyt historiaa ja kohta siellä asuu 1500 ihmistä lisää. Taas tuli kaipuu päästä muuttamaan maalle...

Mies lähti sulkapalloilemaan ja samalla oven avauksella tuli ystävä, esikoisen kummitäti, kylään. Pojat menikin aika nopeasti unille ja saatiin sitten viimeisillään raskaana olevan ystävän kanssa syödä iltapalaa ja jutustella mm. blogimaailmasta.

Tämä päivä olikin vapaapäivä urheilusta, huomiselle ajattelin juoksulenkkiä pitkästä aikaa!

Toiminnan tiistai

Miksi juuri silloin kun kuopuksen päiväuniaika on rajoitettu, niin hän ei suostu nukahtamaan? Sitten taas kun saisi nukkua niin pitkään kuin haluaa niin nukahtaa heti ja herääkin pian... Huoh.

Aamulla esikoinen lähti kerhoon, onneksi nykyään jo varsin iloisena verrattuna siihen muutaman viikon takaiseen itkupotkuhuutotakertumiseen. Kävelin kuopus vaunuissa koiran kanssa reippaan aamulenkin ja sen jälkeen istuin pihassa ulkona ja laitoin viestiä koiran kasvattajalle. Hän käy koiramme emän omistajan kanssa usein tokoilemassa ja kyselin milloin menevät seuraavan kerran. Sain heti viestin takaisin, että ovat juuri nyt yhdellä kentällä. No, ei muuta kuin kuopus ja koira autoon, namit ja lelut mukaan ja jo 20 minuutin päästä viestin laitosta olin kentällä. Alkuun koira riehui kun näki muut koirat ja tutun ihmisen, mutta onneksi vähän rauhoittui. Otin muutaman luoksetulon, vähän leikkimistä ja odotusharjoittelua. Lopuksi koira pääsi riekkumaan siskonsa kanssa, mutta sisko on vähän totinen ja leikki muuttuu helposti rähiköinniksi...

Kentältä ajettiin suoraan hakemaan esikoinen kerhosta ja kotiin lounaalle. Yllättäen koira oli varsin rauhallinen iltapäivällä. Kuopus nukahti vihdosta viimein vaunuun ja kahden maissa lähdimme autolla kohti muskaria. Esikoinen kävi ensin omassa muskarissaan (hienosti sekin sujuu ilman vanhempaa mukana) ja sen jälkeen mummi tuli leikkimään esikoisen kanssa kun olin itse kuopuksen muskarissa. Muskareiden jälkeen ajeltiin kotiin ruokaa laittamaan.

Illalla menin vielä kahvakuulaan ja syvävenyttelyyn. Ostin sunnuntaina kuukausikortin kahvakuulayrittäjän tunneille, joten seuraavat neljä viikkoa tulee olemaan tehotreeniä kaikella tavalla. Ajattelin käydä kolmena päivänä viikossa ja jonakin päivänä tulee kaksi treeniä peräkkäin. Lauantaisin olisi aamupäivällä joogaa, sitäkin ajattelin kokeilla :). Heinä- ja elokuu meni puoliteholla urheilun suhteen ja ajattelin tällaisella tehokuukaudella saada hyvän startin taas syksykaudelle. Kesäkuussa olikin ennätykselliset 20 urheilukertaa kuukauden aikana, mutta heinä- ja elokuussa ehkä yhteensä saman verran.

Tehokasta oli kuulailu ja venyttele sen päälle, peukutus tälle!

Syksy on tullut

Viimeksi oli pääsiäinen.

Nyt on jo syksy ja kaikkea on tapahtunut paljon. Ihanaihana koiramme Pippi nukkui ikiuneen vain 4 päivää edellisen kirjoitukseni jälkeen. Keuhkokasvain. Päivä Pipin poismenon jälkeen syntyi pentue australian kelpieitä, joista yksi pieni musta pirulainen muutti meille.

Mutta siis, mitä isosiskot edellä niin sitä pikkusiskot perässä, yritän minäkin herätellä blogiani. Harmittaa jo nyt, etten ole näitä kotiäidin arkijaarituksia kirjoitellut ylös. Toisaalta kun mietin viime kevättä, niin siellä ei paljon arkiasioita ole, joita haluaisi muistella. Erittäin stressaavaa ja haastavaa aikaa.

Nyt mennään paremmalla mielellä.

Viikkomme alkoi rauhallisella aamulla, tais olla kello puoli yhdeksän kun sain aamupalan eteeni. Aamutouhujen jälkeen lähdettiin viemään koiraa ulos, esikoinen halusi pyöräillä, joten heitin kirjaimellisesti kuopuksen kantoreppuun ja hain pikkupyörän varastosta. Pyöräily ei ole ollut esikoisen suosikkijuttu, paitsi jos joku muu pyöräilee ja hän istuu kyydissä. Mutta ihan hyvin pikkulenkki mentiin, kiistaa tuli vain siitä, että pitääkö pyöräillä tien reunassa vai saako kierrellä keskellä tietä...

Lenkin päätteeksi koira jätettiin kotiin ja asensin peräkärryn polkupyörään. En ehtinyt saamaan asennusta valmiiksi (kestää noin minuutin) kun kuopus oli jo laittanut kypärän päähän ja kivunnut omalle paikalleen peräkärryyn :) Ilmeisen mukavaa on siis tuo peräkärrymatkustus :). Kävimme kirjastossa ja apteekissa kunnes tulimme kotiin lounastamaan. Ruoan jälkeen rutiininomaisesti kuopus ulos unille, esikoiselle Kaapoa nauhalta yksi jakso ja äidille kahvikuppi käteen. Kaapon loputtua kipusimme yläkertaan leikkimään. Jaksan itse leikkiä hetken aikaa, sitten alan ommella. Esikoinen rakentelee pikkulegoja ja minä parsin paitoja, housuja, mitä milloinkin. Nyt on ollut urakkana esikoisen t-paidat, joihin musta pirulainen on saanut aikaan pieniä reikiä...

Kuopuksen herättyä suuntasimme lähileikkipuistoon. Siellä onkin hauskat leikit, esikoinen haluaa pitkän heinän, jolla sitten vuorotellen jahtaamme toisiamme ja kutittelemme. Mukavaa oli! Puostoilusta siirryimme takaisin kotiin, miehen tullessa kotiin lähdin koiran kanssa reippaalle kävelylle. Ilta olikin vapaata aikaa, harvinaista meille. Kumpikaan vanhemmista ei lähtenyt kotoa pois harrastuksiinsa, vaan touhuttiin kotihommia vähän eikä edes vähääkään. No, omenapiirakan sain leivottua esikoisen yoiveesta. Puoli ysin jälkeen molemmat lapset uuvahti sänkyihinsä nopeasti ja siinä se päivä olikin!