Olen tässä viimeisen vuoden aikana hurahtanut taas lukemaan. Joskus kouluaikoina tuli paljonkin luettua erilaisia nuorten kirjoja ja kirjastokortti mulle onkin hankittu jo 5-vuotiaana ensimmäisen kerran :). Se on edelleen tallessa, sellainen haalean vihreä paperilappu.
Ehkä tässä kymmenisen vuotta vierähti ilman kirjaston palveluja, mutta siskon esimerkistä kävin hakemassa pojalle luettavaa lähikirjastosta ensimmäisen kerran n.vuosi sitten. Hoksasin, että kaikkia kirjoja ei tarvitse ostaa omaksi... Löysin sitten sieltä myös aikuisille luettavaa! Sen jälkeen olenkin lähes joka ilta mennyt nukkumaan luettuani ensin hieman jotain kirjaa. Nukahtaminen sujuu paljon nopeammin kun on ensin vähän lukenut, ja sitten kun silmät painuvat kiinni tai kirja tipahtaa käsistä, voikin sammuttaa valon ja nukahtaa ilman, että tarvitsee unta sen kummemmin odottaa. Joskus käy tosin niin, että kirja on niin hyvä, ettei sitä väsy ollenkaan ja joutuu lukemaan pitkälle yöhön...
Olen kyllä oppinut, että kirjan voi myös jättää kesken. Sitä on aiemmin ajatellut, että kirja pitää aina lukea loppuun. Pari kirjaa olen jättänyt kesken, kun ei vaan kiinnosta. Ja innolla olen sitten tarttunut johonkin seuraavaan kirjaan!
Muutamia luettuja kirjoja:
- Åsa Larssonin dekkarit: Aurinkomyrsky, Sudentaival, Musta polku, Kunnes vihasi asettuu, Uhrilahja. Sijoittuvat pääosin Ruotsin Kiirunaan ja kertovat naisasianajajasta, joka joutuu kaikenlaisiin tapauksiin mukaan. Yksi eniten pitämistäni sarjoista, ja uusin Uhrilahja-niminen kirja piti ostaa pokkarina Akateemisesta Kirjakaupasta kun en malttanut odottaa, että ilmestyisi lähikirjastoon!
- Eppu Nuotion "trillerit", mm. Musta, Kosto, Varjo, Paine. Kertovat naistoimittajasta, jolla on suhde poliisiin. Kirjoissa avataan siis hieman sekä toimittajan että poliisin työtä, sillä myös tuo poliisi on ikään kuin minä-kertojana kirjassa), nämäkin on nyt luettu loppuun ja jatkoa odotetaan innolla!
- Sofi Oksasen Puhdistus (englanniksi) jäi kesken. Kieli oli aika vaikeaa ja teksti tylsää. Pääsin ehkä sivulle 60 ja en yksinkertaisesti löydä intoa lukea sitä eteenpäin. Ehkä sama kirja suomeksi voisi olla luettavampi?
- Eve Hietamies: Tarhapäivä. Jatko-osa Yösyötölle. Kirjoissa kerrotaan Antista, joka saa lapsen. Lapsen äiti lähtee synnytyssairaalasta taksilla pois ja jättää pojan Antin hoidettavaksi. Antti on alkuun ihan pihalla vauvakuvioista, ensimmäinen ihmettelyn aihe on maidonvastike. Tosi hyviä kirjoja, niin elävästi kuvataan pienen lapsen kanssa elämistä ja kasvatuksen ja asioiden ihmettelyä. Harmi kun näitä on vain kaksi osaa!
- Torey Haydenin kirjat. Haydenin tositapahtumiin perustuvia kirjoja erityisluokan lapsista, joiden taustat ovat hyvin erilaisia. Näitä kirjoja pitää lukea, niitä ei voi selittää.
- Minä, Zlatan Ibrahimovic. Kertoo Ruotsiin muuttaneesta huippujalkapalloilijasta, nuoruuden vuosista tähän päivään. Valoittaa jonkin verran huippujalkapallomaailmaa ja sen kovuutta. Kirja on paksu, mutta helposti luettava ja mielestäni hyvin mielenkiintoinen. Ahmin sen muutamassa päivässä Viron matkallamme marraskuussa.
- muutamia elämänkertoja: veljeltä lainassa ollut kirja Nokian ex-johtajasta Kari Kairamosta oli ihan hyvä, sitten olisi vielä lukematta kirjat Antti Piiposta ja Koneen Ruhtinas Herlinistä. Miehen saama kirja Steve Jobsin elämästä on niin pitkä ja mies luki sitä melkein vuoden (no se ei ole mikään ihme kun hän nukahtaa jo puolen sivun lukemisen jälkeen ja tuossa on sivuja n.600...), että en tiedä milloin sen jaksan aloittaa
- Venla Hiidensalon Mediahuora jäi myös kesken. Oli jotenkin tylsänoloinen alusta saakka, kertoo jostain toimittajasta, mutta kirjassa ei oikein tapahtunut mitään, joten vein takaisin kirjastoon muille luettavaksi.
- Mikko Rimmisen Nenäpäivän sain yksi joulu lahjaksi (kun toivoinkin). Mutta se oli totaalinen pettymys. Kirjan juonen idea olisi hyvä, mutta kerronta jotain niin tylsää ja lauseet aivan liian ylipitkiä ilman pisteitä ja pilkkuja, että kirjaa ei kyllä millään meinannut jaksaa lukea loppuun.
- Danielle Trussonin Enkelioppi oli myös ihan hyvä. Sain sen toissa vuonna syntymäpäivälahjaksi ja aloitin sitä, mutta jostain syystä jäi alku kesken. Jonkinpituisen tauon jälkeen jatkoin sen lukemista ja se muuttui todella jännittäväksi loppua kohti. Aihe oli sellainen, että itse en valitsisi luettavakseni sen kaltaista kirjaa, mutta niin vain sekin koukutti lukemaan. Alkuun ensimmäiset 80 sivua oli ehkä hieman tylsää, mutta kuten sanottu, loppua kohti parani huomattavasti.
- tällä hetkellä kesken on joululahjaksi saatu Pamela Druckermannin kirja Kuinka kasvattaa bébé?
Kertoo ranskalaisten vanhempien lasten kasvattamisesta, olen vasta ihan alussa, joten tästä en osaa sanoa mitään vielä.
Muita suosikkejani ovat Liza Marklundin kirjat, jotka olenkin kaikki lukenut. Yhteen aikaan luin paljon Donna Leonin dekkareita Venetsiasta, mutta jotenkin toistavat itseään niin paljon, että niitä uusimpia en ole jaksanut lukea.
Seuraavana lukulistalle haluaisin Pekka Hiltusen trillerit Sysipimeä ja Vilpittömästi sinun. Ovat vaan niin kovasti lainattuja kirjastossa, että pitäisi tehdä varaus. Voi miten hankalaa sekin on, kun vain netissä rastia täppäisi ;)
Ehdottakaa lisää luettavia kirjoja kirjafriikille!
