Valoa pimeyden keskellä

Pipin kanssa tulee käytyä pelastuskoiratreeneissä kerran viikossa. Välillä harvemmin ja välillä useammin, mutta keskimääräinen tahti on kerran viikossa. Treenit pidetään, oli keli mikä tahansa. Pakkasraja on -10C, lähinnä sen takia, että koirat palelevat autossa, kun odottavat omaa vuoroaan. Hälytysryhmän harjoituksissa ei pakkasrajaa ole, koska järjestelyt tehdään niin, että harjoittelevat koirat pääsee heti treeniin "käsiksi".

Muutama viikko sitten oltiin Valkeakoskella, eräällä teollisuusalueella. Otin kameran mukaan ja napsin kuvia kun katuvalotkin antoivat hieman lisävaloa.

Harjoitukseen valmistautuminen, treeniliivit puetaan ylle ja koira tietää, että työt kutsuu :)

 Tässä Pippi on löytänyt pienen repun rakennuksen ovelta. Pippi ilmaisee sen tuomalla minulle "rullan" eli kaulassa roikkuvan hihnanpalasen (kts. alla oleva kuva). Näissä harjoituksissa käytin "irtorullaa" eli rulla oli esineen päällä, eikä kaulassa. Se oli siis vihje koiralle, että ilmaise tämä ohjaajalle. Esineiden ilmaisu kun ei ole ollut meillä kovin vahva osaaminen, vielä :).

 

Tässä kuvassa esine oli roskisten välissä piilossa. Heijastintarra rullassa auttaa pimeällä havaitsemaan, että kantaako koira rullaa vai ei. Pippi on löytänyt esineen ja tuo minulle rullan.

 Intoa piisaa!

Herkkuja, herkkuja. Palkka koiralle. Mutta kaikkein paras palkka...

...on se kun löytää kadonneen ihmisen, jolla on herkkuja!

Tämä "harrastus" on minulle enemmän kuin harrastus, tämä on kutsumus ja intohimo :) Kahdeksan vuotta on tullut oltua mukana, viikottain. Viime keväänä pidin ensimmäisen kerran taukoa enemmän kuin pari kertaa peräkkäin... Paljon olen koirista oppinut, ja ihmisistä :). Saanut hyviä ystäviä. Paljon hyötyä myös normaalielämään. Ryhmänjohtajana toimimisesta ja hallitustyöskentelyn oppimisesta on hyötyä myös työelämässä, puhumattakaan fyysisistä ja henkisistä ensiaputaidoista. Eli voishan sitä huonomminkin vapaa-aikansa viettää.

Ja mikä parasta, saa olla ulkona rakkaiden haukkujensa kanssa. Uskon, että koiratkin tykkää. Leevikään ei varmasti olisi niin hyvässä kunnossa kuin nyt on, jos ei olisi tätä lajia päässyt kokeilemaan. Ja ilman Leevin apua ei välttämättä sitä yhtä henkilöä olisi vieläkään löydetty, joka muutama vuosi sitten etsinnässä löydettiin. 

 Leevi, elämäni koira!

Tuurit kohdallaan

Viime syksynä on ollut valokuvauksen kohtalonkäsi hyvällä päällä meidän suhteen.

Elokuussa käytiin Torkkelin Lauralla (sama kuvaaja joka kuvasi meidän häämmekin) perhe- ja lapsikuvauksessa. Samalla kerralla oli studiossa mukana myös koirat. Lokakuussa valitsimme kuvat ja laitoimme tilaukseen. Kiitoskortit pojasta tulikin nopeasti ja kun niitä kävin hakemassa, oli kuvaajalla huonoja uutisia. Hänen kovalevynsä oli varastettu, eikä hän poikkeuksellisesti ollut tallentanut meidän studiokuviamme muualle kuin sinne. Odottelimme viikon, mutta kovalevyä ei varas palauttanut (se oli varastettu eräällä koululla ja siellä oli lappu, jossa luvattiin palkkio palauttajalle). No, ei auttanut kuin varata uusi studioaika ja raahata taas koko perhe kuvauksiin. Tällä kertaa saimme, jos mahdollista :), vieläkin parempia kuvia. Olimmehan jo kerran päässeet harjoittelemaan, ja tiesimme, että mitä teemme toisin ja mitä samalla tavalla. Poika oli 3kk vanhempi ja jaksoi paremmin temuta studiolla. Kuvat onnistuivat mielestäni hyvin! Kaiken lisäksi Laura lupasi kuvamme ilmaiseksi, koska hänen virheestä emme saaneet niitä alkuperäisiä kuviamme. Tilasimme (jo aiemmassa postauksessa nähtyjä) aika paljon kuvia ja pari canvas-taulua. Maksoimme kuitenkin ne kiitoskorttikuvat sekä toisen canvas-taulun, sillä alun perin emme olisi ottaneet kuin yhden taulun. Ja tuli parempi omatuntokin, kun jotain "sai" maksaa. :)

Toinen tuurin tuulahdus kävi facebookissa olleessa arvonnassa. Sen kerran tuotokset olette myös nähneet jo aiemmin. Tuon postauksen ensimmäinen kuva lähti muotokuvakilpailuun lemmikki-kategoriaan, peukut pystyssä sen suhteen! Myös toinen meidän kuva on lähtenyt samaan kilpailuun.

 Hääkuvamme pääsi Lauraa edustamaan.

Kolmas hyvän onnen hetki oli viime viikolla, kun sain Lauralta sähköpostia. Hän oli tilannut Pipin kuvasta suurennoksen liikkeeseensä mainoskuvaksi. Laboratorio oli tehnyt vahingossa kaksi kappaletta samaa kuvaa, ja saimme sen toisen veloituksetta. Kuvan koko on 40x50cm, joten ihan mikään pikkukuva ei ole kyseessä.

Tässä kuva kotona odottamassa kehyksiä ja seinälle pääsyä. Pidän tuosta kuvasta päivä päivältä enemmän. Siinä on jotain arvokkuutta ja hienoutta, jota en osaa selittää!

 

Näiden alla olevien kuvien kautta voi sitten elää vauva-aikaa uudelleen myöhemmin!

Kulttuuria ja maalausta

Tänä iltana koira tahtoo taivaalle. Onneksi vain teatterinäytöksessä (näytös tosin Tampereella). Pitää varata paketillinen nenäliinoja mukaan.

Ihana viikonloppu tulossa. Ei suurempia menoja, uinti lauantaiaamuna ja kaupassakäyntiä, sopii mulle. Tiedossa kotijuttuja, jos vaikka maalais keittiönseinää ja pattereita? Istuttelis siemeniä multaan ja vaihtais kukille uutta multaa?

Poika istuu sylissäni ja antaa ihania märkiä pusuja poskelle. Suu auki länttää suunsa poskeani vasten. Ihanimpia pusuja mitä olen koskaan saanut! Lähettää varmaan kaikille lukijoille samanlaiset myös. Mukavaa viikonloppua!

Pipin kanssa treeneissä pari viikkoa sitten

Talvitunnelmia

Sunnuntaina käytiin Näsijärven jäällä kävelemässä. Oli pakko päästä ulos kävelemään ihanaan auringonpaisteeseen!

Poika autossa :)

Minä takapenkillä ja mies ratin takana

Poika pääsi kantoreppuun. Nykyisin kulkee selän puolella, näkee paremmin ja viihtyy hyvin, on itsellekin mukavampi kantaa!

 Ihanat naiset ihanassa naistenlahdessa

 Aurinkolasit aiheuttivat lähinnä iloa ja naurua, ihanaa :)

Jäällä suorastaan kuhisi ihmisiä ;)

Kävelyretken jälkeen mentiin kummitytön 2-v synttäreille. Poika farkuissa, kauluspaidassa ja liivissään. (Farkut kirppikseltä, paita serkun vanha ja liivi Malesiasta)

Talvipäiviä

Aurinkoisista päivistä otetaan (yritetään ottaa) kaikki irti. Iltapäivällä lähdetään ulos kävelylle, koirat messissä.

Pippi tahtoo välttämättä kuljettaa itse itseään

Ahmatit ahmii lunta.

Terassi on kolattu tänä talvena lumesta. Kyllä kannatti! Koko terassi on nyt sula ja siellä voi jopa...

Herkutella iltapäiväherkuilla!

Tuoleja ja pöytää en viitsinyt vielä kaivaa pressun alta, kun kuitenkin tulee vielä lunta. Keittiöjakkara oli nopea apu! Mmm... suklaapiirakkaa sulatin pakkasesta itselleni palan... (ohje oli Valion lehdessä, joka tuli kotiin helmikuun alussa. Vaihdoin jauhot gluteenittomiin kun tein piirakkaa ystäväkutsuille. Oli tosi hyvää ja helppo tehdä, suosittelen!)

Kas vain, viime kesäinen lehtikaalihan se siellä pilkistää, ihan vihreänä! Mielenkiinnolla odottelen jouluruusua :)

 Mutta voi ei :( 2006 vuodesta asti mukana kulkenut pingviinipariskunta on vahingoittunut talven aikana. Aiemmat talvet ne ovat kestäneet, nyt eivät olleet lumihangessa vaan seinän vieressä, lumen peitossa tosin myös, mutta ilmeisesti eivät enää jaksaneet talven rasituksia. Toinen oli alunperinkin liimattu, toinen ihan ehjä. Nyt on niin haperoa, ja oikeanpuolimmainenkin takaa halki, että pääsivät Tarastenjärvelle ihastuttamaan lokkeja.

Avoimet ovet

Pieni kurkistus meidän kotiin... Siivosin eilen ja napsin kuvia. Ihan silleen sisiustusblogi tyyliin... Ei vaan taida sopia mun tyyliin tuo sisustustyyli, niin paljon piti nähdä vaivaa, että sai "hyviä kuvia" :)

 

Aloitetaanpa olohuoneesta. Uusi tv-taso lipastoineen. Taustalla uusi tapetti. Kivaa ja raikasta! Me like!

 

 

Tässä zoomaus lipaston päällyseen. Onpas kalmankeltainen sävy, mutta tuikkukynttilät Aalto-maljassa on kivoja. Punainen kynttilä pitäisi poltella loppuun, ensi joulua varten voi sitten hankkia uutta...

Zoomaus enkelipatsaista. Lähes ainoita koriste-esineitä esillä, näistä tykkään. Oikeanpuolimmainen on poika saanut ristiäislahjaksi kummitädiltään, keskimmäistä en muista, että mistä on (joulukoriste kai tuo on :)) ja vasemman puolimmaisen olen saanut ystävältä lahjaksi, enkelin sylissä on koira :)

 Pidän kukista, mies ei. Jukkapalmu on saatu appivanhemmilta muistaakseni tupaantuliaislahjaksi. On kasvanut kovasti ja pääsee pian isompaan ruukkuun.

Olohuoneen nurkkaa, lampussa roikkuu hevonen, jonka isäni toi minulle silloin kun viimeinen hevonen käveli teurastamolle. Isä sanoi, että voin alkaa treenata tätä. Ja paljon olen treenannutkin, kun on noin laiha, että mahtuu tuonne lampun jalkojen väliin. Pitäisikö sitä ruokkia myös?

Tässä se vanha nojatuoli aiemmasta postauksesta. Ihan namu!

Ruokailutilan nurkkausta. Pidän peilistä, ja hyllystä sen yläpuolella. Peilistä heijastuu nuo sisustukseen epäsopivat lastenlelut :)

Vanha ompelukone. Siirtyy kodista toiseen, aina mukana. Päällä lukemattomia sisustuslehtiä. Päällimmäisenä Glorian Koti, joulunumero vuodelta 2003!

Eteisen lipasto. Häälahjakortilla hankittu. Tykkään. Päällä Ikean lamppu, Bulgarialaisen katutaiteilijan piirtämä kuva edellisen postauksen Pikusta ja ylioppilaslahjaksi serkuilta saatu hevospatsas. Heppakin siirtyy aina kodista toiseen ja on mieluinen.

 

Ihana lehtitelineeni! Sain syntymäpäivälahjaksi mieheltä viime vuonna. Tätä halusinkin. Siitä näkee, mitä meillä luetaan (tai ei lueta, lehdet kun odottavat lukemista...). Yleensä siinä on lukulistalla joku sisustuslehti, joku rakennusalan lehti, vähintää 4 Tekniikan Maailmaa ja pari Talouselämää. Vasemmalla edessä myös äidin enon vaimon vanha opiskelukirja "Tarjoilija", johon on kanteen kirjoitettu nimen perään -tar :)

Eteisen vanha penkki, ja pojan lahjaksi saama talja. Matto Tuurista Keskiseltä.

Uusimmat kuvat pääsi seinälle. Näistä tykkään. Kohteista tietty, mutta myös kehyksistä ja sijoittelusta. Näkyy heti kun tulee kotiin, omat rakkaat. Kehykset Ikeasta ja Clas Ohlsonilta.

Tästä kollaasista puuttuu vielä koirien uusimmat kuvat, ne pitäisi tulostaa ja kehystää tuonne vielä.

Makuuhuoneessa sängyn yläpuolella, päät ja varpaat sulassa sovussa. Sängyssäkin on välillä kolmekymmentä varvasta ja kolme päätä. Kuvaaja Laura Torkkeli, hyvä kuvaaja Tampereelta (jos joku kaipaa kuvaajaa :))

Keittiöstä ainoa kuva, siistein nurkka. Vanha lihamylly ja uusi kahvinkeitin sulassa sovussa. Kaalinpää vieressä, siitä pitäisi tehdä jotain ruokaa, ideoita?

Ups, mikäs kuva tänne tuli? Niin siis joo, meillä on joskus tiskiä tiskaamatta ja likainen rätti.

Näistäkin tykkään, käteviä ja kivoja!

Ja nämä, vanhat ihanat purkit. Ei voi käyttää (ruosteisia sisältä) mutta kestää katseita!

Tässä näkymää wc-tilasta :) Kyltti lopetetusta Osuuspankista.

 Näin lämmintä ulkona maaliskuun alussa, jee!

 

Bloggaajan päivänasu-kuva. Paita Ullmaxin merinovillainen kerrastopaita, jalassa Davidin collegehousut.