Miten ne päivät oikein kuluu?

Niin mihin ne päivät oikein kuluu kotona ollessa? Tässä tarina eiliseltä päivältä. Ei kahta päivää samanlaista, mutta lähes samat rutiinit ja kellonajat kuitenkin. Ainakin päiväunien ja syöntien suhteen.

Leevi 15-vuotis synttäreillään

Ensin heräilin pojan kanssa seitsemän jälkeen, sitä ennen olin pari kertaa yön aikana käynyt pojalle laittamassa tuttia tai muuta. Valmistin aamupuuron, ja sen poika vetäisee aina innokkaasti. Yleensä tässä vaiheessa mies lähtee töihin, niin tänäänkin, sitä ennen ulkoiluttaa koirat. Puuron jälkeen pojalle maitoa ja sitten istutaan sohvalla ja katsotaan lastenohjelmaa hetkinen sylikkäin. Vaihdan pojalle päivävaatteet, sitä ennen käynti potalla. Poika pääsee olohuoneen lattialle leikkimään ja teen itselleni aamupalaa. Yleensä saan syödä ja lukea Aamulehteä suht rauhassa, kunnes pääsen mielipideosastolle. Silloin lattialta kuuluu kovaääninen mielipide ja jätän paperiset mielipiteet omaan arvoonsa pöydälle. Yhdessä leikitään leluilla, käpötellään, touhutaan, katsellaan ikkunasta ulos (vasta lähempänä kymmentä näkee jotain...) jne. Kellon lähetessä kymmentä, saa poika välimaidon ja sen jälkeen pottakäynnin. Sitten puetaankin jo päiväunivaatetta, eli villatakki, myssy, villasukat ja tumput. Poika makuupussiin, vaunuun ja siirryn itse tekemään jotain hiljaisempaa touhua viideksi minuutiksi. Sitten kun nukahtaminen on tapahtunut, vedän makuupussin kiinni, kääräisen päälle villapeiton, vedän pari liinaa vaunun suuaukon päälle ja tälleen sadekelillä vielä sadesuojan. Sitten työnnän vaunut ulos, räystään alle suojaan ja itkuhälytin viereen.

Huh, henkäisen ja mietin mitä teen. Yleensä siivoan keittiön puhtaaksi aamupalatouhuista, petaan pedin, laitan pyykkejä ja surffaan netissä. Luen blogeja, käyn facebookissa, selaan sähköpostit. Jossain vaiheessa pitää taas miettiä ruokajuttuja. Laitan itselleni ruokaa, ja/tai Peetulle. Jos pakastimessa on, niin sulatan sieltä. (Olen nykyään antanut omia pöperöitä kotona ollessa ja reissuun otan sitten yleensä kaupantädin sörsseleitä. Itse olen tehnyt jo possua, nautaa, kanaa ja kalaa. Peruna-porkkana-bataattisosetta ja kukkakaali-parsakaalisosetta.) Eilen aamupäiväunien aikaan imuroin ja kävin suihkussa. Päiväkohtaisesti mitä milloinkin siis unien aikana.

Kahteentoista mennessä Peetu herää, yleensä. Joskus menee lähemmäs yhtä, joskus yli yhdenkin! Sitten taas pöperöä nassuun, itse syön samalla tai pojan syönnin jälkeen. Ajattelin, että haluaisin syödä samalla kun syötän Peetun, jotta syömisestä tulisi meille sellainen yhteinen juttu, että molemmat syö. Aina se ei toteudu, mutta yritetään... :)

Ruokailun jälkeen puin Peetulle ulkohaalarin ja muut varusteet, nappasin kauppalistan taskuun ja hurautettiin autolla Prismaan. Kappas, sinne oli eksynyt "muutama" muukin. Parkkipaikka tosi täynnä ja kaupan käytävät ihan tukossa ostoskärryistä. Nyt on poika kasvanut jo niin isoksi, että istuu siinä ostoskärryn omassa kiinteässä istuimessa. Katselee ihmisiä, valoja, kylttejä, mitä milloinkin. Ihan tyytyväisenä seurailee tapahtumia. On mitä paras ostoskaveri, sillä aina kun kysyn, että otetaanko tällainen, niin vastaus on suuri hymy :).

Saatiin hyvin ostokset tehtyä, vaikka väkeä olikin paljon.

Uudenvuodenaattona tulee ystäväpariskunta kummityttömme kanssa meille vastaanottamaan vuodenvaihdetta. Menussa on tortillasipsejä ja salsaa, tonnikala- ja fetapaprikatapaksia, fajitaksia ja jälkkäriksi jäätelöä. Unohtamatta samppanjaa ja punaviiniä! Mmm, miten maltan odottaa näitä herkkuja...?

Kauppareissulta tultuamme purin kauppakassit kaappeihin ja Peetu leikki lattialla. Hetken päästä oli välipalan aika, tällä kertaa kaupantädin herkullista rukiista hedelmämysliä. Ostin tuollaisia välipalajuttuja kokeiluun, kovasti tykkäsi. Lisänä sai vielä banaania, Peetun herkkua, ja maitohörpytkin vielä. Usein syödään jotain hedelmää, appelsiinia, päärynää, mandariinia ja sitä banaania :).

Välipalan aikana tuli suuri kiukku, liekö se kolmas puhjennut hammas syynä. Kovasti paljon pitää sormiaan ja kaikkea muutakin suussaan. Toivottavasti joka hampaasta ei tule korvatulehdusta. Nyt on joka kerta muutama päivä korvatulehduksen puhkeamisen jälkeen puhjennut hammas ikenestä läpi.

Ennen neljää olikin sitten taas iltapäiväunien aika. Samat univaatteet päälle ja poika makuupussiin. Itse siirryin oman välipalani kimppuun ja lehteä lueskelemaan.

Puoli kuuteen mennessä olin pakannut reppuun jumppakengät ja pyyhkeen, hurautin Elixiaan. Ensin juoksin alkulämpöjä juoksumatolla (tällä kertaa en kuitenkaan ehtinyt kuin 3 minuuttia...) ja sitten 55min Power päälle. Hikitreenin jälkeen hetken nautinto hiljaisessa saunassa, sitten hurauttaen takaisin kotiin ennen kuin poika menee yöunille. Mies oli sen kanssa leikkinyt pari tuntia, ensin heräämisen jälkeen olivat syöneet illallista ja sitten leikkiä. Iltapuuron aika oli kahdeksan aikaan ja nukkumaan sitten kahdeksan jälkeen, vähän ennen yhdeksää. Joskus väsy tulee jo niin aikaisin, että puoli kahdeksan sängyssä tuhisee tyytyväinen poika. Joskus Nukkumatti vaan ei millään saavu (kuten eilen illalla) ja vielä kymmeneltä sängyssä pyörii levoton poika silmät ummessa. Taisi kuitenkin eilen olla hammassärkyä, vaikka kipulääkkeen saikin illalla. Kun otti tutin pois suusta, niin helpotti levottomuuskin. Välillä siis niinkin päin!

Näihin sanoihin päätän tämän vuoden kirjoitukset. Toivottelen kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2012. Jälleennäkemisiin ensi vuoden puolella!

toivottelee Eeva, Mikko ja Peetu sekä Pippi ja Leevi

Tajunnan virtaa

Joulu tuli ja meni. Koti jätettiin siivoamatta ja painuttiin pohjanmaalle miehen kotikotiin koko jouluksi. Tein sentään kaksi laatikkoa: bataattilaatikon ja imelletyn perunalaatikon. Molemmat onnistuivat hyvin, mielestäni tuo imelletty perunalaatikko oli oikeinkin hyvää. Hyvä minä! ;) Tein myös kaksi kakkua, kerrosmarjakakku sekä joulupäivän bileisiin kahden suklaan kakun. Ne eivät sitten olleet niin hyviä kuin minä oletin, mutta ihan syötäviä.

Lahjoja tuli paljon, kiitos kaikille niistä. Poika sai ihania vaatteita ja leluja, itse sain kirjoja, kihartimen, kahvinkeittimen, kellon, korun,hanskat... 

Alennusmyynneillä kävin tänään Ideaparkissa. Löysin pojalle sukkahousut ja paidan, itselleni kivan puseron. Paljon oli väkeä siellä. Ilta vierähti lukioaikaisten tyttökavereiden kesken.

Huomenna kotipäivä, ehkä vieraita? Siivousta, ruoan laittoa, ehkä pyöräytän piirakan?

Poika taas sairastaa. Kolmas korvatulehdus alkoi jouluaatonaatonaattona. Molemmissa korvissa. Kuuri siihen. Räkätauti helpottaa. Haroo silti korviaan vielä. Ja kränttylöi. Kipulääkettä on saanut. Vaalea läikkä kuultaa yläikenessä, kolmas hammas kenties? Nyt nukahtamaisillaan. Onneksi nukkuu yöt hyvin. (Paitsi että tuolta se huutelee vielä. Kova on nykyään höpöttämään.) Taitaa tulla uusi Ruuneperi siitä!

Tekonaurua ennen kukonlaulua

Meillä on naurettu viikonloppuna. Poika hoksasi että kun ääntelehtii ikään kuin nauraen, niin muut  nauraa. Tätä köhimis-naurua onkin sitten ollut kiva nauraa. Ja nauraa. Ja nauraa. 

Toinen ei-niin-naurattava juttu liittyy heräämiseen. Aiemmin syksyllä nukuttiin pojan kanssa kahdeksaan asti, välillä yhdeksään. Sitten on ruvettu heräämään puoli kahdeksan ja viime aikoina aika tarkalleen klo 07.10. Muutamina aamuina on poika herännyt jo 06.45 kun mieskin herää. Eilen aamulla herätys oli jo 6.20 ja tänään 5.58... Ja vaikka kuinka yrittää nukuttaa poikaa vielä, niin hihkuu vaan, taputtaa kantapäitään ilmassa yhteen heräten ilolla uuteen päivään. Tuo vähän yli seitsämän herätys oli inhimillistä, ja 6.45 vielä menetteli. Mutta että 5.58... ei käy päinsä. Me sitten sängyssä makoiltiin sinne 7.20 asti, poika hihkui ja pyöri, minä yritin nukkua... Toivottavasti emme valu sinne Alisa-serkun heräämisaikoihin, eli vielä lähemmäs viittä.

Mutta hei, jouluun on enää 5 yötä! Miehen sisko oli viikonloppuna kylässä ja käytimme häntä häikäilemättä hyödyksi. Lauantaina hän oli kuvaamassa meidän vauvauintia ja sunnuntaina siirtelimme vähän huonekaluja (taas!) ja saimme kodin näyttämään taas astetta paremmalta. Uusi tv-taso saapui viime viikolla ja se on saanut täytettä laatikkoihinsa, samoin uusi lipasto. Iso vaatekaappi siirtyi pikkumakkariin ja eteisestä tuli taas kiva ja tilava.

(Aikaiseksi joululahjaksi saimme tiedon että saimme arvonnassa paikan myös ensi kevään jatkavien vauvojen uintiryhmään, saamme siis jatkaa tätä harrastusta, kivaa!)

Uuden objektiivin testailua tänä aamuna. Olohuone hyvin hämärä, ei valoja päällä, eikä ikkunasta juuri valoa tule... Silti ilman salamaa näin tarkka ja valoisa kuva. No tietysti, kun kohde on maailman suloisin ja valoisin!

Ihan kakoja hommia

Itsenäisyyspäivänaattona käväisin koiran kanssa eksoottisessa paikassa. Heti aluksi pistin koiran selliin.

Tällaisissa paikoissa leikittiin piilosta. Ja koirat etsi. Ja löysi. Ja taas kadottiin. Ja taas ne etsi. Ja taas ne löysi. Kerta toisensa jälkeen. Aina ne vaan löysi. Kukaan ei jäänyt lukkojen taa.

Tässä yksi koira etsii. Monta selliä tsekattavana.

Yksi pirulainen oli piiloutunut oven taa, eikä selliin. Aika ovelia nuo ihmiset.

Kyytiläinenkin pistettiin selliinsä. Kaikki saivat omat sellit, sillä niitä riitti.

Ketään ei laitettu eristysselliin. Liian karmeaa olisi ollut. Tässä hieman hajotettu jo selliä, liekö yritetty kaivaa ulospääsyä...? (Oikeasti oli remontissa, home todellakin haisi tällä osastolla.)

Tällaiset näkymät oli modernimmasta rakennuksesta. Sellistä tämäkin.

Ulkoilualue oli ihan kuin jenkkileffoista. Kuten moni muukin asia. Mutta tosi kuin susi.

Monen monta selliä tutkittavana ennen kuin koira löysi ja sitten tulee ilmaisemaan ohjaajalleen, että "tuu kattoon mitä mää oon löytänyt... vangin!"

Taitaa se joulu tulla meidänkin kotiin tänä vuonna. Kuusi tuotiin mökiltä jo joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Toisena viikonloppuna se sai sitten koristeet yllensä, onneksi oli pikkutonttu avustamassa koristelussa, muuten olisikin saattanut jäädä koristelematta. Mitä sitä suotta odotella jouluun asti kuusen kanssa, saa ainakin meillä olla jo hyvissä ajoin!

Latvaan tähti ja oksille enkeleitä

Joka kuuseen kurkottaa... :)

Pikkujoulutontut

Isojoulutonttu

Kas, mikäs se sinne kuusen oksalle eksyi? (Ei ehkä pitäis säilyttää joulu- ja pääsiäiskoristeita samassa laatikossa...) Paitsi lauletaan Sylvian joululaulussakin, että "ylhäällä orressa vielä on vain, se häkki mi sulkee mun sirkuttajain..."

Serkkutontuista piti ottaa yhteispotrettikuva. Siinä sitä olikin haastetta!

Hyvää joulua kaikille etukäteen :)

After a long, long time

Täällä ollaan, edelleen! Kaksi korvatulehdusta pojalla ollut, nyt parannuttu ja ulkona harmaata. Syksyn mittaan hoidettu tekemättömiä töitä, autonhuoltoa, tapetointia, maalausta, yhdistyksen 10-vuotisjuhlatkin onnistuneesti takanapäin. Poika kasvaa, kaksi hammastakin jo ilmestynyt alaleukaan!

Mielessä ollut aiheita blogikirjoituksiin, mutta en vain ole saanut itseäni niskasta kiinni. Mutta, tänään näin näyn, jonka haluan teille kaikille lukuisille lukijoilleni näyttää ;)

Tässä nimittäin kukkii meidän jouluruusu!

On aiemmin kukkinut mm. tässä postauksessa, silloin oli kevät. Mutta kohta on joulu ja meillä pihassa ihana, ihana jouluruusu! Ruusun vieressä keräkaali ja lehtikaali, Tammelantorilta kesällä ostettuja. Siellä nekin vielä hyvissä voimissa :) Voi olla että maku ei enää paras ole...

Vanha herra Leevi jaksaa porskuttaa edelleen. Hieman on vaari höppänöitynyt. Aamulenkillä tänään tuli pari koiraa vastaan ja Pippi käyttäytyi sopimattomasti, joten vain Leevi sai namin ohitustilanteen jälkeen. No, loppulenkin ajan Leevi vain tuijotti kättäni unohtaen että miksi ulos lenkille on tultu. Kaksi pissaa teki, mutta mitään ei haistellut, kulki vain vieressä pää kohti kättäni. Seuraavalla lenkillä nameja tippuu vasta loppumatkasta...

Nyt alkaa raivaus. Poika nukahti aamupäiväunilleen ja minä kuuntelen joulumusiikkia. Eilen asennettuun tv-tasoon ja lipastoon on saatava täytettä, ja työhuoneessa sitä täytettä riittää. Mistäköhän aloittaisi...

Pian luvassa ennen ja jälkeen kuvia olohuoneesta, remontoinnin jäljiltä!

Loppuun vielä kuvia mökkireissulta joulukuun alusta. Lumetonta oli vielä silloin.

Phii-phii-pihinää

Täällä on tällä hetkellä hiljaista. Peetu nukkuu ja en voi puhua itsekseni, koska olen menettänyt ääneni. Kummallista. Voin vain kuiskia ja jos yritän sanoa ääneen jotain, niin se on jotain karmivan kuuloista raakuntaa. Onneksi mummi oli meillä tänään iltapäivällä pelastamassa meidän maanantain!

Tässä taas kasvukäyrää, viime perjantaina oli 6kk neuvola.

0 vrk 50,5 cm ja 3590 g, pään ympärys 36cm.
2 vk: 53,8cm ja 4160g, pää 37,4cm.
1kk: 56cm ja 4870g, pää 39,0cm.
2kk: 61cm ja 6235g, pää 41,3cm.
3kk: 63,6cm ja 7100g, pää 42,5cm
4kk: 66cm ja 7740g, pää 43,3cm.
5kk: 67,7cm ja 8530g, pää 45cm.

6kk: 69cm ja 9260g, pää 45,5 (?)cm.

Hyvin on poika kasvanut ja ollaan päästy aloittamaan ne kiinteät ruoat. Paljon kuuluu meillä sitä mystistä ja bad-mama klik-ääntä kun kaupantädin lasipurkki aukeaa ja poika saa ruokaa :). Pään ympärystä en muista tarkkaan ja neuvolakortti on hautautunut jonnekin tänne työpöydän lukemattomiin pinoihin.

Meillä on muutenkin aikas sekaista juuri nyt. Viikonloppuna poistettiin olohuoneesta tapetit ja viikon aikana pitäisi vielä urakoida sama homma makuuhuoneessa. Ensi viikolla pitäisi tapetoijan tulla urakoimaan. Sitä ennen vaan pitäisi valita tapetti olohuoneeseen? Ai miten niin myöhässä, vielä on viikko aikaa...

Niin ja onhan meillä käymässä ensimmäistä kertaa myös lapsiperheen uskollinen ystävä, korvatulehdus. Perjantai-iltana poika huusi 1,5h niin, että äiti lopulta vakuuttui, että kyseessä ei ole nälkä eikä väsyhuuto. Lähdimme pikapikaa lääkäriin ja päästiinkin heti vastaanotolle. Oikea korva terve, vasen punainen ja tulehdus alkamassa. Onneksi saimme sitten lääkityksen heti alkamaan ja yökin nukuttiin ihan tavalliseen tapaan eli ihan hyvin.

Nyt taidan siirtyä tekemään jotain muuta, kun Peetu vielä nukkuu. Muskarilaulun tapaan (sanat muutettu):

Suljen ihanan tietokoneen, käännän aivoni päälle taas

Tekstit ihanat, kovalevyyn talletan, ne sieltä löytyy kun haluan

Kiitän kumarran, niian vilkutan, pian taas yhdessä chattaillaan!

Uuden oppimista

Kaksi viikkoa sitten opittu kiljuminen on osoittanut laantumisen merkkejä. Tilalle on tullut kaksi uutta ihanaa taitoa: pärisyttely ja varpaat suussa. Pärisyttelyhän tunnetusti kastelee paidan rinnuksen, mutta se on pientä kun korvissa ei soi. Ja varpaat suussa inhottaa jos ne varpaat on likaiset, mutta se ei haittaa kun korvissa ei soi.

_________________________________________________________________________________

Ruokamaisteluja on aloitettu pikku hiljaa. Elokuussa tosin Peetu sai jo perunaa maistaa ja sen jälkeen porkkanaa. Porkkana olikin hyvää, peruna ei niin hyvää. Kukkakaalia keitin myös ja soseutin, se ei ole vielä oikein maistunut (paitsi kerran kun tein meille aikuisille kukkakaalikeittoa, johon tuli kukkakaalia, paprikaa, valkosipulia ja currya, siitä Peetukin tykkäsi...). Tänään sitten tein sen suuren ja vaarallisen liikkeen, joka johtaa joka kotiäidin turmioon. Ostin kaupasta soseita! Herttileijaa sentään! Minulta kysyi aika moni jo ennen Peetun syntymää tai juuri sen jälkeen, että aionko tehdä soseet itse. En silloin miettinyt vähääkään, että miten aion pojan ruoat hoitaa, mutta kysymykset taisi osoittaa sen, kuinka tärkeä asia lapsen ruokkiminen oikealla ruoalla on, ainakin monen mielestä.

Alkuun tein soseet itse, nuo perunat, porkkanat ja kukkakaalit. Mutta ajattelin ostaa kaupasta jotain sellaisia soseita, mitä ei ole järkeä tehdä itse (no, järkeä ja järkeä, mutta todella aikaanvievää ja hankalaa) kuten ruusunmarjasose? Tai maissisose? Ja voipi olla niin, että tulevaisuudessa meillä syödään purkkiruokia. Toki itse tehtyjä syödään välillä ihan luonnollisestikin jos itsekin syödään esim. kasvissosekeittoa tms., mutta mä en aio siitä stressiä ottaa.

No enivei, tänään siis ostin 5 purkkia erilaisia soseita ja niitä me nyt sitten aiotaan maistella. Ensimmäisenä oli vuorossa maissisose ja niin se vain on, että kyllä kaupantäti osaa. Maistui meinaan Peetun suussa taivaalliselta, ainakin siltä se näytti. Mutta onneksi, onneksi, Peetu tietää mikä on kuitenkin voittamaton. Äidinmaito. Sitä juotiin antaumuksella myös maissisoseilun jälkeen! Thank God!

Sunnuntai

Jaahas, viimeinen päivä tätä viikkoa. Aamu alkoi meillä kiljumalla. Silloin ajattelin, että mehän ei tätä päivää kaksin neljän seinän sisällä vietetä. Eikä vietetty. Soitto äidille ja tunnin päästä olimme matkalla. Lähdimme vaunuttelemaan läheiselle puistokirppikselle, jossa oli lastentarvikkeita myytävänä. Sieltä löytyikin Peetulle sukkahousut ja paita eurolla. Mummi löysi itselleen hameen ja mobilen ;) Voi sitä mobilea ihailla katossaan :D

Kävimme myös Pyynikin näkötornilla, kun saimme hienosti raahattua vaunutkin sinne metsäpolkuja pitkin. Oijoi, makoisaa oli munkki ja kaakao. Nostin Peetun vaunuista pois kun istuuduimme pöytään herkkujen kanssa ja Peetu tervehti kaikkia kahvittelijoita korvia särkevällä kiljunnalla. Ajattelivat varmaan, että ei kai tuo aio tänne jäädä. Mutta sitten poika olikin kiltisti, vain pari kertaa kiljui. En tiedä mistä tämä kiljuminen on lähtenyt, koko tämän viikon on poika lähinnä kiljunut, erityisesti loppuviikon. Muutenkin on ollut rokotusten takia hieman huonommalla päällä, mutta kiljuu kyllä vaikka kaikki olisi hyvinkin. On varmaan huomannut, että saa itsestään pihalle niin hienon äänen! Ympäristössä olevat eläimet ja ihmiset eivät vaan ehkä ole kovin haltioissaan tästä uudesta taidosta. Toivottavasti pian tulee jotain uutta tilalle!

Näkötornilta käpsyteltiin keskustaan, peräkonttikirppikselle. Siellä oli aika paljon ihmisiä, mutta en ostanut mitään. Todella monella ihmisellä oli myynnissä lasten vaatteita, ja vielä halvalla, mutta isompia kokoja ei kovasti ollut. Ja muutamalla oli tosi likaisia vaatteita myynnissä. Jos valkeassa paidassa on selvästi näkyvä likatahra etumuksessa, niin en sitä kyllä osta, edes eurolla tai puolella. Ei ole kiva pukea päälle jo valmiiksi likaista vaatetta. Tai voishan sellaisen paidan ostaa tietysti syöttöpaidaksi, ei haittaa vaikka likaantuisi kun on jo valmiiksi likainen ;)

Pian tulikin nälkä ja talsittiin mummin luo, siellä oli makoisa lounas tarjolla. Hetken siellä viivyimme, kunnes Peetu alkoi ystävällisesti ilmoittaa kiljumalla, että kotiin, ja niin sitten lähdimme. Hyvin poika nukahti automatkalla joten kotona nostin hänet vaunuun ja sain hetken omaa aikaa. Menin siivoamaan terassia. Ja silloin Mikko tulikin kotiin isänsä kanssa. Loppuilta menikin sitten häärätessä, pyykkiä pestessä.

Sellainen viikko meillä. Ensi viikolla ei tällaisia päiväkohtaisia juttuja tule, mutta toivottavasti jotain!

Väriä elämässä!

Lauantai

Aamusella kello soitti puoli kahdeksan, Peetu jäi vielä nukkumaan. Kävin koirien kanssa aamulenkillä kun mummi oli vielä meillä. Nopean aamupalan jälkeen hoitelin Peetun aamurutiinit ja siinä samassa sisko tulikin jo. Puimme Peetun ja lähdimme uimahallille. Vauvauinti on omanlaisensa härdelli, riisua, pestä, pukea sekä itsensä ja vauvansa ennen altaallemenoa. Ja kun vauva ei vielä istu eikä seiso. No, onnistui se. Altaaseen kun mentiin, niin viime kerrasta poiketen ei tullut itkua. Mutta ei Peetu ihan parhaimmillaankaan ollut. Kaikkemme saatiin siskon kanssa tehdä, jotta poika viihtyi. Hieman siinä pyörittiin ja hyörittiin, kunnes sitten tuli itku. Ohjaajan neuvosta päätettiin nousta pois ja poika pyyhkeen sisään. Piti koittaa mennä uudestaan altaaseen, mutta muut lopettivatkin jo ja Peetu oli niin itkuinen ja väsynyt, että suunnattiin sitten jo kohti pesutiloja. 15 minuuttia nyt kuitenkin oltiin. Täytynee ensi kerralla tehdä niin, että herätään tosi aikaisin, seitsemän aikaan ja sitten yritetään saada Peetu nukkumaan pienet aamupäiväunet juuri ennen uintia. Uinti alkaa klo 10, joten hallilla pitää olla vähän puolen jälkeen. Mutta siis kokeillaan toista rytmiä ensi kerralla, tämä nykyinen mahdollisimman myöhään herääminen ei näköjään sovi (viimeksi heräsi 8.45 ja tänään 8.30).

Taas sen härdellin (uikkarin riisuminen, pesu, pukeminen sekä pojalle että itselle) jälkeen totesimme siskon kanssa autossa, että olis nälkä ja olis kiva, jos olis jotain valmista ruokaa niin kuin H.E.T.I. Ja sitten auton nokka näyttikin kohti Hesburgeria :)

Peetu nukkui 1,5h ja minä touhusin sen ajan, jotain järjestelyä sun muuta. Sitten poika valvoi tunnin ja meni taas nukkumaan. Kovin on väsyttävää tuo 15 minuutin kylpy :) Kolmelta sitten heräsi. Neljän maissa suunnattiin koko kopla lenkille, otin Peetun rintareppuun ja molempiin käsiin yksi koira. Käytiin metsässä melkein tunnin lenkki ja juuri ennen kuin päästiin kotiin, niin tuli vettä. Sain suojattua Peetun aika hyvin omalla päälläni, ei siis juuri poikaa sade haitannut.

Järjestelin vähän Peetun vaatteita. Otin esiin jo 74cm vaatteet, osa 68-vaatteista on jo pieniä. Samalla vähän katselin, että minkä verran on 80 ja 86 vaatteita, hyvin on niitäkin.

Ja koska muita päiväunia ei tänään tullut, niin poika oli valmis yöunille jo seitsemältä. Loppuilta onkin siis ihan mun omaa aikaa. Ja tietenkin jo ylibuukattu :D

Perjantai

Perjantai olikin oikein kotiäidin yliskarppaamispäivä ajattelun muodossa. Aamupäivällä käytiin Peetun kanssa seurakunnan muskarissa, kivaa oli sielläkin. Siitä suunnattiin Mikon kanssa lähiön keskustaan lounaalle ja "vahdinvaihto", luovutin Peetun ja vaunut Mikolle ja sain polkupyörän alleni ja kurvasin seminaariin. Esitys meni hyvin ja professori tykkäsi. Hetken päästä ajelin kotiin ja Mikko sitten lähtikin kotikonnuilleen järjestämään seuransa SM-kisoja.

Itse pakkailin tavaroita illan "metsäretkeä" varten. Mummi tuli hoitamaan Peetua jotta pääsin itse oman seurani järjestämiä pelastuskoirakokeita pitämään. Koko ilta kuluikin vauhdikkaasti ajaen autolla paikasta toiseen, lähettämään jäljentekijöitä metsään, vastaanottamaan kokelaita, huolehtimaan jäljentekijät pois metsästä ja takaisin metsään piiloon, lähettämään kokelaita jäljelle ja vielä vastaanottamaan heidät kokeen jälkeen. Kotiin pääsin puoli kahdentoista aikaan. Enkä ihan hirveästi mokaillut, mitä nyt kotona etsin ennen lähtöä kadonnutta GPS-paikanninta (joka sitten lopulta ei pitänytkään olla minulla vaan oli eri henkilöllä), soittelin 2 kertaa suunnistajalle ja käskytin häntä koirakon kanssa oikeaan paikkaan ja manasin kun olivat ihan väärässä paikassa (ja tajusin sitten vasta soittaneeni väärälle suunnistajalle, minkä jälkeen pyytelin roimasti anteeksi koska he olivat ihan oikeassa paikassa ja soitin sitten oikealle henkilölle) ja vielä viimeiseksi illalla soitin seuraavan päivän testaajalle, että yksi henkilö oli vienyt mukanaan varapatterit, joten joutuisivat pärjäämään huomenna ilman niitä (kunnes kotiin päästyäni löysin ko. varapatterit autostani)...

Nyt ymmärrän kun puhutaan äitiysajan dementiasta. Taisi olla eilen ihan liikaa ajateltavaa ja järjesteltävää yhdelle päivälle! Onneksi sentään kaikki sujui hyvin ja hyvä mieli jäi.

(Toisin kuin ehkä mummille, sillä Peetu ei oikein näytä tykkäävän siitä, että joku muu syöttää kuin äiti tai isä. Oli vähän mummille parkunut, mutta mennyt kuitenkin kiltisti ajoissa nukkumaan, hyvä niin!)

Torstai

Aamulla lähdettiin aikaisin (=puoli kymmenen) bussilla keskustaan. Kävelymatkalla Konservatorion muskariin käväistiin Sokoksella ostamassa Mikolle deodoranttia, kun oli se 15% alennuskin :) Peetu nukkui kiltisti melkein heti kotoa lähdettyä ja heräsi vasta muskarin pihassa.

Muskarissa Peetu pisti parastaan, nauroi ja hymyili heti alusta alkaen. Loppua kohti alkaa into laantua ja yks jos toisenkin vauvelin hymy hyytyy ja kärsivällisyys lyhenee. Puoli tuntia onkin ihan maksimiaika tuohon touhuun!

Muskarista suuntasin treffeille kaverini kanssa, käytiin lounaalla tämän päivän Morossa kehut saaneessa Nanda Devi'ssä, intialaisessa ravintolassa. Ja kyllä se lounasbuffet hyvä olikin, vatsa tuli täyteen ja Malesia mieleen! Lounaan jälkeen oli hyvä suunnata kotiin ja Peetu oli taas ihan täydellisen kiltti, nukahti juuri astuessamme lounaspaikkaan sisälle ja heräsi minuutti sen jälkeen kun olin päässyt kotiin. Kotona hetken aikaa leikittiin kunnes lähdettiin neuvolaan. Neuvolassa olikin mukavaa ja uusi neuvolantäti tällä kertaa mukava. Alkuun meillä oli sijainen, josta en tiennyt että onkin sijainen. Vasta viime kerralla kerrottiin, että hän oli sijainen ja nyt on "oma" vakkaritäti paikalla, silloin täti vaikutti aika kipakalta ja tylyltä. Tällä kertaa siis tädin kanssa oli mukava höpötellä ja hän rohkaisi jatkamaan eri makujen maistattamista, jos se kerta hyvin sujuu. Sanoi, että voi antaa esim. jälkiuunileipääkin käteen, siitä saa vähän esimakua viljasta. Seuraavana strategiset mitat:

0 vrk 50,5 cm ja 3590 g, pään ympärys 36cm.
2 vk: 53,8cm ja 4160g, pää 37,4cm.
1kk: 56cm ja 4870g, pää 39,0cm.
2kk: 61cm ja 6235g, pää 41,3cm.
3kk: 63,6cm ja 7100g, pää 42,5cm
4kk: 66cm ja 7740g, pää 43,3cm.
5kk: 67,7cm ja 8530g, pää 45cm.

Hyvin on siis kasvu jatkunut, 5kg tullut viidessä kuukaudessa. Vielä mennään kuukausi pelkällä äidinmaidolla, sitten aloitetaan kiinteät isommissa määrissä.
Tällä kertaa neuvolassa saatiin myös rokotukset, yksi suuhun ja yksi molempiin reisiin. Itkuhan siitä tuli, mutta onneksi laantui kun lähdettiin. Seuraavan kerran rokotuksia tuleekin vasta vuoden iässä.
 

Kotona tuli taas uni, Peetulle siis. Mikko lähti urheilemaan ja minä sain pikavisiitille pojan toiset kummit. Pikavisiitti olikin, 10 minuttiia viipyivät ja sitten lähtivät. Loppuilta Peetun kanssa leikittiin, syötiin taas vähän porkkanaa ja katseltiin Suomen Miesten Lentopallopeliä, oli jännä!
Kylvyssäkin käytiin, tosin amme alkaa olla pieni tuolle polskuttelijalle ja se on vähän sellaista vääntämistä kun yksin kylvettää. Laitoin pojan ensimmäistä kertaa siskolta saatuun unipussiin, ja hyvin nukahti, ihan hiljaista jo on!
 

Vielä pitää viimeistellä esitystä, korjata Mikon huomaamat virheet. Sitten saa hengähtää!

Vastauksia kysymyksiin taatalle ja Annalle:
Kyllä meillä se Mikko vielä asuu, toivottavasti pitkäänkin ;) Nämä ovatkin tarinoita minun päivästä, ja voi olla että unohtuu mainita jotain Mikon tekemisiä. Mutta kyllä sitä aina aamulla ja illalla täällä näkee! Ja tervetuloa kylään vain, täällä sitä ollaan ja möllötetään. Kahvit keitetään kun tulet(te)!
Sen opinnäytetyön suhteen ei kannata vielä innostua, kuten sanoin, ei ole ajankohtainen tänä eikä ensi vuonna, ehkä sitten joskus, jos on. Ja en minä ihan hirveästi tee mitään, tälläkin viikolla tiistai ja keskiviikko meni ihan täysin päivät kotona ilman sen kummempia tekemisiä. Vähän pitää väliin olla kyllä jotain menojakin, jottei mökkihäperöidy, niin kuin joillekin taatoille uhkaa käydä!
Huomasin kyllä, että porkkanasose + valkoinen paita = huono yhdistelmä. Tänään olinkin viisaampi ja laitoin ruokalapun. Se ei silti estänyt kaikkea, pieni oranssi tahra koristaa nyt toistakin bodya... Ja totta, haudassa sitten lepäillään ;) Ei vaan, levätään sitten kun väsyttää ja touhutaan niin kauan kun energiaa riittää!

Keskiviikko

Jälleen kerran yö meni hyvin, kahdella syötöllä ja Peetu heräsi tasan kahdeksalta. Se olikin hyvä aika nousta. Taaaaas aamurutiinit (joka postauksessa on nämä samat :)) ja äidille aamupalaa. Hetki leikkiä ja taas Peetu oli väsähtäneen oloinen. Ei muuta kuin haalarit päälle, villasukat jalkaan, tumput käteen ja pipo päähän ja poika vaunuun. Alle minuutti ja poika unessa. Vaunun päälle piti laittaa sadesuoja kun syysmyrsky ulkona riepoo, onneksi vain vähän nyt vihmoo vettä.

Eilisen toisinto aamupäivällä, eli tulin tähän koneelle kirjoittamaan edellispäivän tapahtumista. Sitten avasin materiaalin esitystä varten ja tänään se piti oikeasti saada valmiiksi, ainakin aineiston luku. Torstai-iltana voi ehtiä sitten rustailla itse esityksen. Onneksi meitä on kahdeksan ihmistä pitämässä esitystä tällä kertaa, joten kovin pitkää ei tarvinnut tehdä.

Ajattelin iltapäivällä mennä Prismaan, mutta jäi ajatuksen asteelle. Siellä olisi -15% asiakasomistajapäivät, mutta toisaalta muuta ostettavaa ei olisi kuin kahvinkeitin. Sitäkin pitää vielä harkita, Mikko tekee taustatutkimusta, kai?!

Päivätorkut oli lyhyet, vain tunnin mittaiset. Iltapäivällä oli taas ohjelmassa leikkiä ja laulua, kuunneltiin Lauri Tähkää ja Peetu tykkäsi uudesta Laurista, kuten minäkin :) Kolmen jälkeen saatiin mummi kylään herkkujen kanssa, kivaa ja nam! Peetukin sai taas porkkanasosetta, eilen tein "ison" satsin (unohdin mainita :)), josta nyt sitten sulatin yhden jääpalakuutiollisen verran. Vähän oli poika jo väsynyt sitä syöttäessä, mutta suu aukeni ammolleen jo ennen kuin oli ehtinyt edelliset nielaista. Nyt ollaan siis maisteltu perunaa, kerran kesäkurpitsaa, pari kertaa kukkakaali-paprika-valkosipuli-keittoa ja pari kertaa porkkanaa. Huomenna on neuvola-aika, ja jos kaikki on hyvin, niin täysimetyksellä jatketaan 6kk asti. Sitten olisi hyvin vielä kuukausi aikaa jatkaa soseiden maistelua ilman painetta kunnon syömisestä.

 Vas.kuvassa syödään innokkaasti, oik.kuvassa on väsy ottanut jo vähän valtaa :)

Illalla oli vielä kokoustamista harrastuksen parista. Tällä kertaa treenit jäi väliin ja suuntasin keskustelemaan menneistä tapahtumista, tiedätte varmaan mitä mediassa on viime kuukaudet käsitelty tämän asian tiimoilta.

Kotiinpäästyäni ajattelin tämän tekstin jälkeen tehdä hieman sitä esitystä. Aiheenkin keksin iltapäivällä, joten toivottavasti tulosta syntyy helpommin tästä eteenpäin!

Tiistai

Tänä aamuna sitä vasta pitkään nukuttiinkin! Yökin sujui niin hyvin kuin vain voi, poika kertoi nälän tulleen ensimmäisen kerran puoli neljä, sitten vähän jälkeen seitsemän ja sitten kunnolla herättiin vasta yhdeksän jälkeen! Äiti tykkää näistä öistä :))

Taas normaalit aamuleikit ja -touhut, poika lattialle peitolle leikkimään ja äidille aamupalaa. Nykyään meidän aamu- ja iltarutiineihin on täytynyt lisätä vielä koirienhoitoa, Pipillä kun on molemmissa korvissa korvatulehdus ja vatsassa hiivaa ja ihotulehdus, niin korvatipat aamuin illoin, ihon rasvaus aamuin illoin ja vatsan pesu joka toinen päivä lisää hyvin kuormitusta...

Aamupalan jälkeen hieman leikitystä lattialla. Harjoiteltiin kääntymistä selältä vatsalle, sitä ei poika vielä hallitse ja äitiä stressaa kun pian on neuvola-aika, ja siellä varmaan kysellään jo sitä. Tosin luin netistä, että vasta 6 tai 7kk iässä se on tavallisempaa, joten ei kai meillä mitään hätää ole. Mutta kun jotkut kertovat, että jo 2-3kk iässä toiset kääntyilee, mutta ehkä se on silloin vahinko ;)

Kovin on poika muuten jäntevä, istua tönöttää sylissä ja seisookin sylissä hienossa mäkihyppääjä-asennossa. Ja selällään maatessa kädet ja jalat viuhtoo minkä kerkiää, joten eiköhän tässä ihan normaalikehityksestä ole kyse.

Yhdentoista maissa iski pojalle väsymys, joten haalarit päälle ja ulos vaunuihin nukkumaan. Minä istuin koneen ääreen ja naputtelin muutamat blogitekstit. Kunnes.... en enää voinut vältellä tieteellistä lukemista ja ryhdyin lukemaan jatko-opintoja, joista pitäisi esitys tehdä perjantaiksi. Onneksi tämä on viimeinen kerta näitä seminaareja, ihan ei näin pienen lapsen äitinä riitä aika, energia ja kiinnostus noihin jatko-opintoihin! Onneksi on niitäkin nyt niin hyvin tehtynä, että paljoa ei enää tarvita kurssisuorituksia, jotta pakolliset on tehtynä joko tekniikan lisensiaatti- tai tohtorin tutkintoa varten. Mutta ei siellä ruudun toisella puolella kannata innostua, en varmasti valmistu vielä moneen vuoteen, jos koskaan! Ja siis itse lisensiaatintyön tai väitöskirjan tekeminen on täysin tekemättä, siinähän se suurin urakka sitten joskus onkin...

Mökillä Mikko puuhommissa

Homma tosin jäi kesken kun poika heräsi. Yksi uusi taito on nyt opittu, kiljuminen. Ääntä lähtee kuin pienestä kylästä, todella kimeää kiljumista. On varmaan huomannut, että ääni lähtee itsestään ja sitä on sitten kiva päästellä. Äiti ja isä ei niinkään siitä kiljumisesta piittaa... Iltapäivä sitten leikittiin ja kiljuttiin ja tunnin päiväunetkin taas Peetu nukkui :)

Illalla tehtiin pieni kävelylenkki vesisateessa koirien kanssa, Peetu rintarepussa. Lenkin jälkeen pitsan tekoon ja poika minipäiväunille. Loppuilta menikin pitsaa syödessä ja rentoutuessa. Piti niin sitä esitystäkin tehdä muttamutta...

Maanantai

Takana hyvin nukuttu yö ja vauvamallinen herätyskello soitti 8.20. Vähän aikaa leikimme sängyssä pojan kanssa, tästä on tullut jo ihan tapa :) Sitten kun jaksoimme nousta sängystä sai poika kuivan vaipan ja päivävaatteet ja äiti aamupalaa. Hieman siivoustoimenpiteitä kotona ja sitten pakkasin pojan turvakaukaloon ja lähdettiin siskolle kylään.

Siellä poika nukkui alkuun ulkona vaunuissa ja ehdin leikkiä vähän K:n ja A:n kanssa. Körö-körö-kirkkoon ja korttitalojen rakennusta, mukavaa touhuta välillä isompienkin lasten kanssa :))

Kesäiseltä piknik-reissulta

 

Siskon luona on aina mukavaa, rauhallista tohinaa lasten kanssa, usein jotain herkuttelua ja sitten keskustelua siskon kanssa. Usein vaihdetaan myös jotain "konkreettista", vein mukanani kriikunoita ja omenahilloa, takaisin tulin kainalossa pussillinen vaatteita pojalle.

Kotiin ajellessa piti poiketa kaupan kautta, poika nukkui kauppareissun ajan. Kotona vaatteiden vaihto, pojan syöttäminen ja taas menoksi! Oli sovittu lukiotyttöjen kanssa treffit 2h+k-ravintolaan keskustaaan. Olikin mukavaa jutella ihan rauhassa ilman lapsia! Usein kun me tavataan, niin mukana on myös kaikkien lapset eli 3,5v tyttö, 2,5v poika, 1v poika ja tyttö, 0,5v poika ja tyttö... meno siis sen mukaista että aina ei ihan kuule mitä joku toinen kertoo... :) Kotiin kerkesinkin vielä syöttämään pojan ennen nukkumaanmenoa. Ilta kului kotia siivotessa, silittäessä ja tietysti hyvän vaimon seurassa (=Good Wife).

Viikonloppumenoja

Viime viikolla tuskailin blogin kanssa kun ei ole tullut päivitettyä.  Päätin, että ensi viikolla toteutan viikko-postauksen eli joka päivä kerron mitä on tullut tehtyä.

Mutta ennen maanantain-tekemisiä kerron viikonlopusta, oli niin kiva!

Lauantaiaamuna poika nukkui pitkään ja piti ihan sitä herätellä vähän ennen yhdeksää. Aamutouhut hoidettiin ja lähdettiin kohti uimahallia. Altaaseen mennessä tuli itku, joka kesti 5-10 minuuttia mutta onneksi laantui ja välillä poika jopa näytti nauttivan uimisesta. Uitettiin mahallaan ja selällään ja laulettiin vähän lauluja, kivaa oli. Peseytymisetkin sujui ihan hyvin vaikka olihan se vähän säätämistä... Uinnin jälkeen poika söi ja nukkui 1,5h. Iltapäivällä lähdin siskon ja serkun kanssa läheiselle Pajutilalle sisustuskierrokselle, käväistiin vielä Pälkäneen Keltaisella Talolla, joka oli pettymys. Kotimatkalla poikettiin Kangasalan Tokmannille -50% alekylttien perässä.

Illan olinkin yksin kotona kun oli miehen vuoro mennä poikien iltaan, kotiutui sitten yömyöhäisellä.

Sunnuntaina mentiin päivällä sirkukseen, kummityttö äitinsä kanssa lähti mukaan. Mies sai töistä lippuja "perhepäivän" teemalla. Poika olikin tosi kiltti, istui isän sylissä ja ihmetteli. Heräsi juuri kun lähdettiin sirkukseen, niin oli virkeällä päällä eikä kitissyt yhtään, vasta lopussa hieman tuli väsy ja kovat äänet säikäytteli. Kummityttökin katseli hienosti, tosin hän kun on jo vuoden poikaamme vanhempi ja näin ollen liikkuvainen, niin piti välillä keksiä erilaisia viihdytyskeinoja. Hänellä oli päiväunet jääneet vähän lyhyiksi, mutta kaipa hänkin sirkuksesta tykkäsi. Oltiin ehkä vähän nuorta kohderyhmää, tai siis lähinnä nuo lapset :D

Sirkuksen jälkeen suuntasin metsään merkkaamaan ensi viikonlopun pelastuskoirakokeiden koealueita. Illalla kotiin ja saunaan, siihen oli hyvä päättää aktiivinen viikonloppu!

Päivä sankarina

Täytin tässä kesällä pyöreitä. Tapahtumaa juhlittiin hurjin menoin.

Aamulla sain kukkia ja halauksen nuorelta mieheltä.

 

 Sitten ajeltiin maaseudulle toista sankaria onnittelemaan!

Poijjaat maaseudun rauhassa :)

 Kotona pyörähdettiin ja sitten lähdettiin yläilmoihin pyörimään ja nauttimaan.

Alkudrinkki, skål!

Alkukeittona nokkos- ja kirsikkatomaattikeittoa, nam!

Pääruokana hmm, nyt iski blackout. En muista mitä, mutta hyvää oli. Tais olla mulla lohta ja kanssaruokailijalla poronvasaa? No, jokatapauksessa oli erinomaista!

 Juhlapäivä päättyi mansikoihin ja suklaaseen, slurps!

Ensi vuonna meidän perheessä juhlitaan taas pyöreitä, mitähän silloin tapahtuu...?