maanantai 1. elokuuta 2011

Arki alkakoon

Mikko meni töihin tänään loman jälkeen ensimmäistä päivää ja Peetu päätti herätä klo 7.30. Iloisesti kikatteli ja höpötteli niin, että minäkin heräsin. Siinä sitten vajaa tunti sängyssä höpöteltiin ja kikateltiin ja juteltiin ja katseltiin leluja (ja vähän taidettiin maistaakin niitä), minkä jälkeen poika sai aamumaidot ja kuivan vaipan. Sitten olikin hyvä mennä aamupäiväunille ja äiti pääsi suihkuun ja aamupalalle. Ajattelin, että nyt on tunti omaa aikaa, mutta mitä vielä, poikahan veteli sikeitä 2,5 tuntia! Olipa kiva temppu herättää äiti kunnolla hereille, jotta itse voi jatkaa uniaan mutta äiti ei enää malta...

Tässä kuva-aineistoa siitä, minkälaisen päätöksen tein liittyen tähän kirjoitukseen.

Lähdettiin sitten heti puolen päivän jälkeen kaupungille hakemaan ristiäislahjat kaiverruksista. Löytyipä itselle pari peruspaitaa ja pojalle iloinen pipo! (kuvia myöhemmin).


Poika selvästi innostunut uusista aurinkolaseistaan!
Kotiin kun päästiin niin molemmilla oli kova nälkä ja voitte arvata kumpi sai ruoan ensimmäisenä... Sitten kun minä söin, niin poika otti jälkiruoaksi lelun käteensä, suuhunsa ja sitten vielä toisellakin kädellä tarttui leluun kiinni! Niin se on jo iso poika kun molemmilla käsillä pitää lelusta kiinni ja jäytää... tosin kauaa ei se leikki kestänyt kun tuli raivari ja sen myötä uni. Yritin katsella pojan suuhun raivohuutokohtauksen aikana, ihan niin kuin alaleuasta pistäisi pari hammasta? Tai ei vielä hampaita, mutta sellaiset vaaleat alueet. Olisiko sitten ikenet pehmeät ja kolauttanut lelullaan ikeneen niin kovaa, että sattui. Yleensä nuo raivarit tulevat iltanukkumaanmenon yhteydessä, jos tulevat. Nyt on tullut onneksi kovin harvakseltaan, ei enää pariin viikkoon lainkaan.

Heinäkuun puolessa välissä käytiin siskontytön nimpparikakulla. Siellä tyttö temmelsi korut kaulassa uuden käsilaukun kanssa ja siskonpoika oli juuri oppinut ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. Tällainen keskustelu käytiin siskonpojan kanssa:

poika: Milloin te lähdette?
minä: En tiedä. Pitäiskö meidän jo lähteä?
poika: hiljaisuus. Joo. (hän tiesi saavansa näyttää meille pyörätaitojaan sitten kun olisimme lähdössä) :)

Tyttö kuin äitinsä

 Hyvä kakku!

Hieno potkulauta

 Ajamisen riemua!

Hei hei!

2 kommenttia:

  1. On kyllä ihania lapsia kuvissa:)

    On Peetu vaan kehitellyt hienoja taitoja! Kiva päästä taas pian näkemään ja lellittelemään pikkuäijää!

    VastaaPoista
  2. Eikös olekin!
    Taitoja kertyy joka päivä huimasti lisää, tänään oli käytössä "osaan kitistä enkä nukahda vaikka väsyttää" -taito :)

    Pian nähdään!

    VastaaPoista