tiistai 10. tammikuuta 2012

Läheisyysriippuvainen

Meillä kotona on nyt pieni läheisyysriippuvainen. Kun äiti katoaa näkyvistä, tulee itku. Tai jos äiti syö pöydässä aamupalaa ja pieni ihminen on näköetäisyydellä olohuoneessa leikkimässä, niin tulee itku. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

5 kommenttia:

  1. Ihana Peetu, niin sitä pitää! Ei sitä tiedä vaikka äiti katoaisi jos sen päästää silmistään, tai edes liian kauas! <3 Meillä toi vaihe on jäänyt vähän päälle, nyt sentään pikkuhiljaa alkaa helpottaa :) Koskas sopisi muuten tulla kyläilemään? Voisin viedä vanhemmat ipanat mummille viettämään laatuaikaa ja tulla itse Pempun kanssa käymään :)

    VastaaPoista
  2. Toiveikkaana avasin tamankin blogin, ajattelin etta kun mina ja Anna ollaan juuri paivitetty blogejamme, niin taallakin olisi tapahtunut jotakin:). No odotellaan...

    VastaaPoista
  3. Niin eika ole taatakaan torissyt vahaan aikaan... Onko talvi kangistanut teidat??

    VastaaPoista
  4. Ei ole äiti enää kaukana. Kyllä kelpaa, kun on liikkumavälineet toiminnassa. Olisi tästä tapahtumasta mukava kuulla näilläkin sivuilla.

    VastaaPoista