Miten ne päivät oikein kuluu?

Niin mihin ne päivät oikein kuluu kotona ollessa? Tässä tarina eiliseltä päivältä. Ei kahta päivää samanlaista, mutta lähes samat rutiinit ja kellonajat kuitenkin. Ainakin päiväunien ja syöntien suhteen.

Leevi 15-vuotis synttäreillään

Ensin heräilin pojan kanssa seitsemän jälkeen, sitä ennen olin pari kertaa yön aikana käynyt pojalle laittamassa tuttia tai muuta. Valmistin aamupuuron, ja sen poika vetäisee aina innokkaasti. Yleensä tässä vaiheessa mies lähtee töihin, niin tänäänkin, sitä ennen ulkoiluttaa koirat. Puuron jälkeen pojalle maitoa ja sitten istutaan sohvalla ja katsotaan lastenohjelmaa hetkinen sylikkäin. Vaihdan pojalle päivävaatteet, sitä ennen käynti potalla. Poika pääsee olohuoneen lattialle leikkimään ja teen itselleni aamupalaa. Yleensä saan syödä ja lukea Aamulehteä suht rauhassa, kunnes pääsen mielipideosastolle. Silloin lattialta kuuluu kovaääninen mielipide ja jätän paperiset mielipiteet omaan arvoonsa pöydälle. Yhdessä leikitään leluilla, käpötellään, touhutaan, katsellaan ikkunasta ulos (vasta lähempänä kymmentä näkee jotain...) jne. Kellon lähetessä kymmentä, saa poika välimaidon ja sen jälkeen pottakäynnin. Sitten puetaankin jo päiväunivaatetta, eli villatakki, myssy, villasukat ja tumput. Poika makuupussiin, vaunuun ja siirryn itse tekemään jotain hiljaisempaa touhua viideksi minuutiksi. Sitten kun nukahtaminen on tapahtunut, vedän makuupussin kiinni, kääräisen päälle villapeiton, vedän pari liinaa vaunun suuaukon päälle ja tälleen sadekelillä vielä sadesuojan. Sitten työnnän vaunut ulos, räystään alle suojaan ja itkuhälytin viereen.

Huh, henkäisen ja mietin mitä teen. Yleensä siivoan keittiön puhtaaksi aamupalatouhuista, petaan pedin, laitan pyykkejä ja surffaan netissä. Luen blogeja, käyn facebookissa, selaan sähköpostit. Jossain vaiheessa pitää taas miettiä ruokajuttuja. Laitan itselleni ruokaa, ja/tai Peetulle. Jos pakastimessa on, niin sulatan sieltä. (Olen nykyään antanut omia pöperöitä kotona ollessa ja reissuun otan sitten yleensä kaupantädin sörsseleitä. Itse olen tehnyt jo possua, nautaa, kanaa ja kalaa. Peruna-porkkana-bataattisosetta ja kukkakaali-parsakaalisosetta.) Eilen aamupäiväunien aikaan imuroin ja kävin suihkussa. Päiväkohtaisesti mitä milloinkin siis unien aikana.

Kahteentoista mennessä Peetu herää, yleensä. Joskus menee lähemmäs yhtä, joskus yli yhdenkin! Sitten taas pöperöä nassuun, itse syön samalla tai pojan syönnin jälkeen. Ajattelin, että haluaisin syödä samalla kun syötän Peetun, jotta syömisestä tulisi meille sellainen yhteinen juttu, että molemmat syö. Aina se ei toteudu, mutta yritetään... :)

Ruokailun jälkeen puin Peetulle ulkohaalarin ja muut varusteet, nappasin kauppalistan taskuun ja hurautettiin autolla Prismaan. Kappas, sinne oli eksynyt "muutama" muukin. Parkkipaikka tosi täynnä ja kaupan käytävät ihan tukossa ostoskärryistä. Nyt on poika kasvanut jo niin isoksi, että istuu siinä ostoskärryn omassa kiinteässä istuimessa. Katselee ihmisiä, valoja, kylttejä, mitä milloinkin. Ihan tyytyväisenä seurailee tapahtumia. On mitä paras ostoskaveri, sillä aina kun kysyn, että otetaanko tällainen, niin vastaus on suuri hymy :).

Saatiin hyvin ostokset tehtyä, vaikka väkeä olikin paljon.

Uudenvuodenaattona tulee ystäväpariskunta kummityttömme kanssa meille vastaanottamaan vuodenvaihdetta. Menussa on tortillasipsejä ja salsaa, tonnikala- ja fetapaprikatapaksia, fajitaksia ja jälkkäriksi jäätelöä. Unohtamatta samppanjaa ja punaviiniä! Mmm, miten maltan odottaa näitä herkkuja...?

Kauppareissulta tultuamme purin kauppakassit kaappeihin ja Peetu leikki lattialla. Hetken päästä oli välipalan aika, tällä kertaa kaupantädin herkullista rukiista hedelmämysliä. Ostin tuollaisia välipalajuttuja kokeiluun, kovasti tykkäsi. Lisänä sai vielä banaania, Peetun herkkua, ja maitohörpytkin vielä. Usein syödään jotain hedelmää, appelsiinia, päärynää, mandariinia ja sitä banaania :).

Välipalan aikana tuli suuri kiukku, liekö se kolmas puhjennut hammas syynä. Kovasti paljon pitää sormiaan ja kaikkea muutakin suussaan. Toivottavasti joka hampaasta ei tule korvatulehdusta. Nyt on joka kerta muutama päivä korvatulehduksen puhkeamisen jälkeen puhjennut hammas ikenestä läpi.

Ennen neljää olikin sitten taas iltapäiväunien aika. Samat univaatteet päälle ja poika makuupussiin. Itse siirryin oman välipalani kimppuun ja lehteä lueskelemaan.

Puoli kuuteen mennessä olin pakannut reppuun jumppakengät ja pyyhkeen, hurautin Elixiaan. Ensin juoksin alkulämpöjä juoksumatolla (tällä kertaa en kuitenkaan ehtinyt kuin 3 minuuttia...) ja sitten 55min Power päälle. Hikitreenin jälkeen hetken nautinto hiljaisessa saunassa, sitten hurauttaen takaisin kotiin ennen kuin poika menee yöunille. Mies oli sen kanssa leikkinyt pari tuntia, ensin heräämisen jälkeen olivat syöneet illallista ja sitten leikkiä. Iltapuuron aika oli kahdeksan aikaan ja nukkumaan sitten kahdeksan jälkeen, vähän ennen yhdeksää. Joskus väsy tulee jo niin aikaisin, että puoli kahdeksan sängyssä tuhisee tyytyväinen poika. Joskus Nukkumatti vaan ei millään saavu (kuten eilen illalla) ja vielä kymmeneltä sängyssä pyörii levoton poika silmät ummessa. Taisi kuitenkin eilen olla hammassärkyä, vaikka kipulääkkeen saikin illalla. Kun otti tutin pois suusta, niin helpotti levottomuuskin. Välillä siis niinkin päin!

Näihin sanoihin päätän tämän vuoden kirjoitukset. Toivottelen kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2012. Jälleennäkemisiin ensi vuoden puolella!

toivottelee Eeva, Mikko ja Peetu sekä Pippi ja Leevi