Olla ihminen, nainen, tulla äidiksi. Olla tavallinen, omanlainen, tulla paremmaksi. Olla kuluttaja, käyttäjä, tulla vihreäksi. Olla kaikkea, vähän, tulla tulevaksi.
Kiitos vaan itsellenne. Oli erittäin hyvähenkiset ristiäiset. On Peetu Jaakolla hyvät taustajoukot lähteä kasvamaan kohti aikuisuutta, mikä on edessä yllättävän pian. Mitä nyt on parikymmentä vuotta maailmankaikkeuden jatkumossa. Väki vaihtuu tasaiseen tahtiin. Toiset ovat menokengissä, kuten minäkin, toiset aloittavat elon tallaamisen kuten nyt Peetu Jaakko. Toivotaan kaikkea hyvää molemmille ääri-ikäisille, mitä suurimmassa määrin tietysti näille väliryhmille, jotka huolehtivat alun ja lopun, ja kantavat kenties raskaimman vastuun. Olkoon Pikku-Jaakko siunattu kaikella hyvällä, hyviä ihmisiä vailla hän ei ainakaan ole.
Ristiäisissä kuulin, että Jaakko on Mikon suvussa parin sukupolven takainen nimi. Kun oikein panin korvieni välissä lymyilevän sinapinsiemenen toimintaan, niin heti tänä aamuna mieleeni juolahti, että... Taas Taata paasaa vanhoja muisteluksia. Nythän on niin, että oman taatani veli, kastenimeltään Jaakkima, kutsunimeltä Jaakki-setä, muutti aikuisena Isojoelle, missä nai lapsellisen lesken, jonka kanssa ei yhteisiä jälkeläisiä muistitiedon mukaan tullut. Jaakki-sedän sukunimi oli, ainakin Jämijärveltä muuttaessaan, oli siis kuten taatallakin, Korkiamäki. Ja taatanihan oli siis Jeremias Svante, tässä järjestyksessä. Hänen isänsä oli liikanimeltään Herra-Jussi, mainitaan kirkonkirjoissakin, kuljeskeli pääosin joutilaana keppi kädessä maita ja mantuja. Näin voimme todeta, että sukumme on lahjakas, filosofista mietintää on harjoitettu ja tietoa levitetty. Nykyään tällaista henkilöä voi kutsua vaikka yhteiskuntaorientoituneeksi toimittajaksi. Svanten äiti taas oli kotoisin Karvian Ämmälän kylän Hietikolta, siis Hietikon Marjaana. Samasta talosta ovat kotoisin nykyään laulavat Mattilan sisarukset. Tiettävästi ovat eri sukua, valitettavasti, siitäkin huolimatta, että äitinsä tyttönimi on Hietikko. Ja saadakseni teidät armas lukijani, mahdollisesti useampikin ajan mittaan, oikein sekaisin, kerron että mökkinaapurimme on kotoisin sieltä Ämmälän kylästä, tämän Hietikon naapurista. Sillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä Peetu Jaakon kanssa, mutta kun nyt Taatat ovat tunnetusti kovia höpöttämään ja tähän on vaikeasti päästä keskeyttämäänkään kuten "veistuveis". Pitääkää siis hyvänänne, ei jutustelussa luitakaan ole.
Kiitos, Eeva ja Mikko, lapsesta. Kiitos siitäkin, että olette olemassa. Hyviä ihmisiä.
Tarkennusta Taatan juttuun. Jaakko on myös mun toinen nimi ja äitini isän etunimi. Kyseisen sukuhaaran sukututkimusta on tehty muistaaksni jonnekin 1700-luvun alkupuolelle. Niin pitkään kuin Suomessa se rahvaan keskuudessa on mahdollista. Taata ehkä osaa sanoa tarkemmin, milloin ihmisiä ja varsinkin niiden sukunimiä alettiin kirkon kirjoihin raapustamaan. Äitini ehkä osaisi sanoa, onko Jaakkoa ollut jo aiemminkin suvussa.
Tiesin kyllä, että toinen nimesi on Jaakko. Siinä sohvalla istuissa puhuttiin Jaakko-nimestä teidän suvuissanne. Mummusi sitä kertoi, että suvussa on ollut Jaakko-niminen isäntä. En siinä päässyt täyteen varmuuteen, oliko Jaakko äitisi isä vai sitä edellisen polven väkeä. En kehdannut ruveta liian uteliaaksi.
Suomessa on melko helppoa tutkia ihmisten tietoja vuoteen 1540 saakka. Silloin Ruotsin kuningas, ja siis Suomenkin, teetti taloluvun, minkä tarkoituksena oli tietysti verotuksen kiristäminen omaisuuden ja veronmaksukyvyn mukaan. Tässä suhteessa yhteiskunta ei siis ole muuttunut reilun viidensadan vuoden aikana. Samassa tuli tehdyksi jonkinmoinen väestönlasku, joka myös kavalsi valtiolle vaurauden tilan. Isossa talossa oli ja siis tarvittiin paljon työväkeä. Paljon kirkonkirjat valehtelevat suvuista pappien inhimillisten erehdysten ja puutteellisen kielitaidon takia. Sekaannusta sattui senkin takia, että talon kirjoihin merkittiin talon nimillä myös palvelijoita. Lieni myös erilaista väkeä, joka oli aina enemmän tai vähemmän liikkeellä, elivät ja kuolivat kuka minnekin ja merkittiinkö niitä sitten kirjoihin, mene ja tiedä.
Sitten jäniskevennys. Ennen pappi tiedotti asioita kirkonmenon lopuksi, muitakin kuin kirkollisia. Niinpä Ikaalisten Jyllin kylässäkin Juonenhaaran talossa olivat emäntä ja piika pahasti sairastuneet. Taloa kutsuttiin yleisesti Haaroiksi, taisi Jyllinjoki siinä kohtaa haarautua kahtia. Pappi siis kuulutti saarnastuolista, niin, taisi olla juuri tämä esi-isä Rothovius:"Emäntä Haaroista kipee, piika samasta paikasta".
Sainpas vaan tähänkin antaa Timon puumerkin. Tätä se yökukkuminen aiheuttaa. Kaiken hyvän toivotuksin, Taata.
Ihana nimi ja hehkuvan kaunis äiti!!!!! (Joo oli vauvan isä ja taatakin ihan komeita ;))
VastaaPoistaKiitos vaan itsellenne. Oli erittäin hyvähenkiset ristiäiset. On Peetu Jaakolla hyvät taustajoukot lähteä kasvamaan kohti aikuisuutta, mikä on edessä yllättävän pian.
VastaaPoistaMitä nyt on parikymmentä vuotta maailmankaikkeuden jatkumossa. Väki vaihtuu tasaiseen tahtiin. Toiset ovat menokengissä, kuten minäkin, toiset aloittavat elon tallaamisen kuten nyt Peetu Jaakko. Toivotaan kaikkea hyvää molemmille ääri-ikäisille, mitä suurimmassa määrin tietysti näille väliryhmille, jotka huolehtivat alun ja lopun, ja kantavat kenties raskaimman vastuun. Olkoon Pikku-Jaakko siunattu kaikella hyvällä, hyviä ihmisiä vailla hän ei ainakaan ole.
Ristiäisissä kuulin, että Jaakko on Mikon suvussa parin sukupolven takainen nimi. Kun oikein panin korvieni välissä lymyilevän sinapinsiemenen toimintaan, niin heti tänä aamuna mieleeni juolahti, että... Taas Taata paasaa vanhoja muisteluksia. Nythän on niin, että oman taatani veli, kastenimeltään Jaakkima, kutsunimeltä Jaakki-setä, muutti aikuisena Isojoelle, missä nai lapsellisen lesken, jonka kanssa ei yhteisiä jälkeläisiä muistitiedon mukaan tullut. Jaakki-sedän sukunimi oli, ainakin Jämijärveltä muuttaessaan, oli siis kuten taatallakin, Korkiamäki. Ja taatanihan oli siis Jeremias Svante, tässä järjestyksessä. Hänen isänsä oli liikanimeltään Herra-Jussi, mainitaan kirkonkirjoissakin, kuljeskeli pääosin joutilaana keppi kädessä maita ja mantuja. Näin voimme todeta, että sukumme on lahjakas, filosofista mietintää on harjoitettu ja tietoa levitetty. Nykyään tällaista henkilöä voi kutsua vaikka yhteiskuntaorientoituneeksi toimittajaksi. Svanten äiti taas oli kotoisin Karvian Ämmälän kylän Hietikolta, siis Hietikon Marjaana. Samasta talosta ovat kotoisin nykyään laulavat Mattilan sisarukset. Tiettävästi ovat eri sukua, valitettavasti, siitäkin huolimatta, että äitinsä tyttönimi on Hietikko. Ja saadakseni teidät armas lukijani, mahdollisesti useampikin ajan mittaan, oikein sekaisin, kerron että mökkinaapurimme on kotoisin sieltä Ämmälän kylästä, tämän Hietikon naapurista. Sillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä Peetu Jaakon kanssa, mutta kun nyt Taatat ovat tunnetusti kovia höpöttämään ja tähän on vaikeasti päästä keskeyttämäänkään kuten "veistuveis". Pitääkää siis hyvänänne, ei jutustelussa luitakaan ole.
Kiitos, Eeva ja Mikko, lapsesta. Kiitos siitäkin, että olette olemassa. Hyviä ihmisiä.
Komppaan Hannaa, kaunis, onnesta hehkuva äiti!
VastaaPoistaJa ihana kirjoitus, Taata :)
Tarkennusta Taatan juttuun. Jaakko on myös mun toinen nimi ja äitini isän etunimi. Kyseisen sukuhaaran sukututkimusta on tehty muistaaksni jonnekin 1700-luvun alkupuolelle. Niin pitkään kuin Suomessa se rahvaan keskuudessa on mahdollista. Taata ehkä osaa sanoa tarkemmin, milloin ihmisiä ja varsinkin niiden sukunimiä alettiin kirkon kirjoihin raapustamaan. Äitini ehkä osaisi sanoa, onko Jaakkoa ollut jo aiemminkin suvussa.
VastaaPoistaArmas Vävyseni!
VastaaPoistaTiesin kyllä, että toinen nimesi on Jaakko. Siinä sohvalla istuissa puhuttiin Jaakko-nimestä teidän suvuissanne. Mummusi sitä kertoi, että suvussa on ollut Jaakko-niminen isäntä. En siinä päässyt täyteen varmuuteen, oliko Jaakko äitisi isä vai sitä edellisen polven väkeä. En kehdannut ruveta liian uteliaaksi.
Suomessa on melko helppoa tutkia ihmisten tietoja vuoteen 1540 saakka. Silloin Ruotsin kuningas, ja siis Suomenkin, teetti taloluvun, minkä tarkoituksena oli tietysti verotuksen kiristäminen omaisuuden ja veronmaksukyvyn mukaan. Tässä suhteessa yhteiskunta ei siis ole muuttunut reilun viidensadan vuoden aikana. Samassa tuli tehdyksi jonkinmoinen väestönlasku, joka myös kavalsi valtiolle vaurauden tilan. Isossa talossa oli ja siis tarvittiin paljon työväkeä. Paljon kirkonkirjat valehtelevat suvuista pappien inhimillisten erehdysten ja puutteellisen kielitaidon takia. Sekaannusta sattui senkin takia, että talon kirjoihin merkittiin talon nimillä myös palvelijoita. Lieni myös erilaista väkeä, joka oli aina enemmän tai vähemmän liikkeellä, elivät ja kuolivat kuka minnekin ja merkittiinkö niitä sitten kirjoihin, mene ja tiedä.
Sitten jäniskevennys. Ennen pappi tiedotti asioita kirkonmenon lopuksi, muitakin kuin kirkollisia. Niinpä Ikaalisten Jyllin kylässäkin Juonenhaaran talossa olivat emäntä ja piika pahasti sairastuneet. Taloa kutsuttiin yleisesti Haaroiksi, taisi Jyllinjoki siinä kohtaa haarautua kahtia. Pappi siis kuulutti saarnastuolista, niin, taisi olla juuri tämä esi-isä Rothovius:"Emäntä Haaroista kipee, piika samasta paikasta".
Sainpas vaan tähänkin antaa Timon puumerkin. Tätä se yökukkuminen aiheuttaa. Kaiken hyvän toivotuksin, Taata.