Huh hellettä!

Onpas taas vierähtänyt jo melkein viikko viime kirjoituksesta, on niin kiirusta mukamas. Silloin kun tulee mieleen jotain, mitä tänne kirjoittaa, niin juuri sillä hetkellä se on mahdotonta. Ja sitten kun ehtis, niin ei muista eikä jaksa...

No no, jospa kerron viime viikonlopusta. Torstaina lähdettiin pohjanmaalle Sisun toiseen mummulaan. Oltiin pari yötä reissussa ja hienosti Sisu pärjäsi ;) Ekan yön nukkui ihan ok, toisen päivän valvoi melkein kokonaan ja toisen yön sitten nukkui kuin tukki. Käytiin isomummon luonakin ja vähän vaunuteltiin ja oleiltiin.

Lauantai-iltana käytiin Mikon kaverin tupareissa ja Sisu viihtyi sielläkin, eli hyvin nukkui.

Eipä muuta erikoista, kyläilyä silloin tällöin ja muuten ollaan kotona, lenkkeillään ja vaunutellaan. Tänään on kunnon helle ja minä puin taas Sisu-raukalle liikaa vaatetta. Olen kyllä sujuvasti vähentänyt, mutta jotenkin sitä pelkää, että vauva vilustuu. Ja kun Sisulla on tapana värisyttää alaleukaa ainakin vaipanvaihdon yhteydessä niin olen ajatellut että sillä on kylmä. No tänään käytiin lähiön keskustassa asioilla ja kesken kaiken kun olin kotiinpäin lähdössä, Sisu rupesi parkumaan. Kuumahan sillä oli. Poistin sitten housut ja pipon ja poika oli tyytyväinen. Käytiin vielä uudella kirpputorillakin, mutta mitään ei löytynyt. Paluumatkan poika oli hereillä ja katseli sinistä taivasta verhon lomasta. Ja aina kun äiti jutteli, niin poika hymyili :)

Hymyilyä onkin meillä ollut paljon viime aikoina, ja ääntelyä. Lähes aina kun Sisu on hereillä, niin jos hänelle hymyilee ja juttelee, niin saa takaisin valloittavan hymyn ja parit äännähdykset. On se vaan mukavaa, kun alkaa vauva vähän hakemaan kontaktia!

Viikonloppuna onkin tiedossa Sisun ensimmäiset juhlat, ristiäiset. Sunnuntaina tulee parikymmentä vierasta, silloin onkin talo täynnä! Nimi oikeastaan päätettiin eilen, kai. On se vaan yllättävän vaikeaa päättää toisen koko loppuelämää koskeva asia. Mutta päätös on tehtävä, ei kai sitä papillekaan voi sysätä... Etunimestä sen verran, että ei tule kummankaan suvusta, on vaan meidän molempien mielestä sopiva nimi juuri tälle pojalle ja tällä sukunimellä. Lisäksi ei ole mikään kovin yleinen, mutta ei äärimmäisen harvinainenkaan, jotta sitä pitäisi jotenkin erikseen selittää tai kertoa miten kirjoitetaan. Toinen nimi taas on sellainen, että siitä löytyy jonkinlainen kytkös sekä äitiin että isään.

Jännittävää!

Nyt Sisu nukkuu ja minun pitäisi siivota. Pappi tulee iltapäivällä käymään ja minä lähden papin käynnin jälkeen entisten työkavereiden kanssa ravintolaan syömään! Nam!

Edit klo 17.18. Syy, miksi tulin kirjoittamaan kuulumisia, unohtui kirjoittaa. Imettäessäni poikaa pääsi minulta kaksi aivastusta. Poika lopetti syömisen, ilme vakavoitui ja sitten tuli itku. Ensimmäinen pelästyminen on nyt koettu. Ja mikä syy! Suloista.