Tyylikkäinä mökillä
Viikonloppu meni pohjanmaalla häitä juhliessa. Perjantaina jo ajeltiin paikan päälle ja sunnuntaina pohjanmaan mummulan ja luoteis-Pirkanmaan taatalan kautta kotiin. Häät sujuivat hyvin, mies toimi Bestmanina ja hoiti hommansa hienosti. Me jaksettiin Peetun kanssa juhlia puoleen yöhön asti, mies tuli hotellille vasta, hmm, arkiaamiaisen aikaan :)
Edustusasut: toisella mekko ja toinen ilman housuja :)
Peetu missasi vihkimisen, uinui kirkon penkillä
Sunnuntaina tuli suru-uutinen, Leevin rakas sisko Tessu oli lähtenyt sateenkaarisillan toiselle puolelle. Tessulle tuli torstaina haimatulehdus, eikä sitten 14,5-vuotias koira tahtonut siitä jaksaa selvitä. Kivut olivat liian kovat kärsittäväksi eikä koiralla ollut juuri toipumisen merkkejä, joten koiralle suotiin helpotus ja kivut poistuivat. Koirasta luopuminen on kyllä ihan liian rankkaa. Viimeisin koirasta luopuminen oli 10v sitten, kun Tessun ja Leevin emä Musti kuoli. Musti kuoli minun asuessani Tukholmassa, joten se ei jostain syystä riipaissut niin kovaa, kun en ollut kotona sillä hetkellä. Musti oli kuitenkin tavallaan ensimmäinen koirani, se tuli meille kun minä menin ekalle luokalle kouluun ja Mustin kanssa yhdessä kotona odoteltiin muuta väkeä töistä palaavaksi.
Vuonna 1997 kuoli veljeni ja isäni koira Piku, joka oli myös minulle rakas, kun sen kanssa harrastelin mm. agilityä. En pysty edes ajattelmaan kuinka kovaa riipaisee Leevistä luopuminen aikanaan. Leevikin kun on jo 14,5v, joten tuo tuleva päivä ei välttämättä enää kovin pitkän ajan päässä ole.
Ihana Tessu 9.10.1996-12.6.2011
Kehitysrintamalta kuuluu sellaista, että nyt on löytynyt käsi! Jos ei ole tuttia, niin käsi eksyy suuhun ja sitä on mukava lutustella. Peukkukin on siitä kädestä eriytynyt ja ollut todistetusti yksin suussa.
Nyrkki suuhun
Ison pojan ilmeet
Daddy's All Star No 1 at sleep
Sellaista tänne. Tänään kävin jälleen kerran eläinlääkärillä. Otettiin verikokeita, toivottavasti Pipin sairaus/sairaudet selviää. Huomenna kummitädin luo kylään!
Kiitos käynnistänne viime sunnuntaina. Oli mukavaa, kun kaikki Taatan muruset olivat kerralla kylässä, sekä pienet että vähän suuremmat. Niin se aika rientää, kun teitä ja elämäänne katselee. Vauvanikin kohta täyttää kolmekymmentä vuotta, itse loppuvuonna saavutan virallisen eläkeiän. Hohhoijaa.
VastaaPoistaPiku poistui luotamme talvella 1998, samoihin aikoihin kuin naapurinikin, Aimo. Se juttu on nyt tullut mieleeni usein, yhtenä elämäni karvaimmista kokemuksista. Mustikin oli alunperin minun koirani. Kun erosimme, annoin sen sinulle kaveriksi yksinäisiin hetkiisi, ottamaan sinut vastaan koulusta ja olemaan seurana kun toiset vielä olivat päivän aherruksissaan. Pianhan se Pikukin sitten tuli mukaan kuvioon.
Peetu kasvaa niin ettei silmä tahdo pysyä mukana. Ei aikaakaan kun hän on Kallen kokoinen, olihan Kallekin juuri hiljattain pieni. Ei tahdo vanhus pysyä kelkassa mukana, kun mennään niin huimaa vauhtia eteenpäin.
PS. mahtoiko sulla tulla kuvatekstiin "Ihana Tessu" virhe aikamääreissä, vai oliko jotain mitä en ymmärtänyt?
Isä ja Taata
Oi ja voi, taas sitä itketään... Tepan kuvat saa mut aina niin ikävöimään sitä pientä turria..Oli se niin kiva koira, etten siitä ikinä yli pääse.
VastaaPoistaKyllä nuo lapset niin kasvaa kovaa vauhtia. Kiitos vaan Peetun lainasta tänään, saatiin alkaa luomaan kummit-kummipoika-suhdetta jo nyt. Tuo vaan jatkossakin hoitoon, hyvin se sujui!!
Taata, olikos se 1998 kun Piku otti ja lähti? Muistelin, että olisin ollut vielä yläasteella kun se kuoli ja yläasteelta poistuin v.1997. Mutta ehkä olin jo lukiossa?
VastaaPoistaJa Tessu tosiaan on syntynyt v.1996, eikä 2010, mikälie ajatusvirhe tuossa kuvatekstissä, täytyy korjata.
Anna, surraan ja ikävöidään vaan, kuuluu asiaan. Ja onhan se kiva, että elämässä on ollut sellaisia asioita, joita surra, kuten Tessu!
Peetu kiittää hyvästä hoidosta! Nukkuu tuhisee jo sängyssään kun nukahti niin hyvin autoon, ettei herännyt edes vaatteita vähentäessä. Saa nyt nukkua päivävaatteilla ekaan syöttöön asti, kun en viitsi turhaan nyt herätellä.