Tekonaurua ennen kukonlaulua

Meillä on naurettu viikonloppuna. Poika hoksasi että kun ääntelehtii ikään kuin nauraen, niin muut  nauraa. Tätä köhimis-naurua onkin sitten ollut kiva nauraa. Ja nauraa. Ja nauraa. 

Toinen ei-niin-naurattava juttu liittyy heräämiseen. Aiemmin syksyllä nukuttiin pojan kanssa kahdeksaan asti, välillä yhdeksään. Sitten on ruvettu heräämään puoli kahdeksan ja viime aikoina aika tarkalleen klo 07.10. Muutamina aamuina on poika herännyt jo 06.45 kun mieskin herää. Eilen aamulla herätys oli jo 6.20 ja tänään 5.58... Ja vaikka kuinka yrittää nukuttaa poikaa vielä, niin hihkuu vaan, taputtaa kantapäitään ilmassa yhteen heräten ilolla uuteen päivään. Tuo vähän yli seitsämän herätys oli inhimillistä, ja 6.45 vielä menetteli. Mutta että 5.58... ei käy päinsä. Me sitten sängyssä makoiltiin sinne 7.20 asti, poika hihkui ja pyöri, minä yritin nukkua... Toivottavasti emme valu sinne Alisa-serkun heräämisaikoihin, eli vielä lähemmäs viittä.

Mutta hei, jouluun on enää 5 yötä! Miehen sisko oli viikonloppuna kylässä ja käytimme häntä häikäilemättä hyödyksi. Lauantaina hän oli kuvaamassa meidän vauvauintia ja sunnuntaina siirtelimme vähän huonekaluja (taas!) ja saimme kodin näyttämään taas astetta paremmalta. Uusi tv-taso saapui viime viikolla ja se on saanut täytettä laatikkoihinsa, samoin uusi lipasto. Iso vaatekaappi siirtyi pikkumakkariin ja eteisestä tuli taas kiva ja tilava.

(Aikaiseksi joululahjaksi saimme tiedon että saimme arvonnassa paikan myös ensi kevään jatkavien vauvojen uintiryhmään, saamme siis jatkaa tätä harrastusta, kivaa!)

Uuden objektiivin testailua tänä aamuna. Olohuone hyvin hämärä, ei valoja päällä, eikä ikkunasta juuri valoa tule... Silti ilman salamaa näin tarkka ja valoisa kuva. No tietysti, kun kohde on maailman suloisin ja valoisin!