Missä mennään nyt?

Viime syksyn ajan mietin uuden blogin perustamista ja oikeastaan viime talvenkin. Kahta blogia olen elämässäni kirjoitellut, mutta niiden tiet ovat jo päättyneet. Vuodatuksen blogit olivat hankalia kuvien lisäämisen suhteen, ja kun aika paljon tulee kuvattua, niin blogien päivitys oli hidasta. Sitten kokeiltiin miehen kanssa Mac-koneen hankinnan jälkeen mobileme:n kautta blogia, sinne piti olla nopea ja helppo kuvien lisääminen. Mutta kuvien katselu ei sitten ollutkaan nopeaa, kun se lataa ne niin pirun hitaasti. Nyt sitten perustin tämän, mutta missä ovat päivitykset?

 Hipsu haukottelee mummulan sohvalla blogikirjoituksia odotellessa

Ajattelin, että kyllä sitten äitiyslomalla. Niin varmaan. Ensimmäisenä äitiyslomapäivänä tein yhden kirjoituksen ja sen jälkeen tyhjää. Ehkä nyt? No nyt.

 Pitkät tassukarvat ovat kovan talven kasvattamat

Äitiyslomalla olen ollut neljä viikkoa, yhden kesäloman pituuden verran. Ikkunat on edelleen pesemättä, kukille mullat vaihtamatta, yrtit istuttamatta (ja jäävätkin istuttamatta, kun en edes siemeniä ole hankkinut)... No, olen saanut ommeltua vauvalle muutaman pussilakanan ja sentään vaatteet on pesty ja tarpeelliset asiat hankittu. Mutta se, mitä olen tehnyt, niin olen levännyt. Sitä vartenhan äitiysloma taitaa ollakin (?), ja alkaakin 5 viikkoa ennen laskettua aikaa, että voi ja ehtii levätä. Aamuisin väsyttää niin, että tänäkin aamuna sarastusvalo ja radio käynnistyi klo 8.30, mutta nukuin nautinnollisesti kyllä kymmeneen aina välillä heräten ja kylkeä kääntäen. Sitten aamutoimiin menee pari tuntia aikaa (aamupala, lehdenluku ja koirien ulkoilutus). Kello olikin kaksitoista kun tulin koirien kanssa sisälle. Eli minun päiväni alkavat vasta klo 12, joten miten sitä muka ehtisikään kovasti hommia tehdä?!?

 Äidin saama taulu, en muista taiteilijaa.

Raskausasioita:

Alkuun odotus tuntui pitkältä. Viikot kului hitaasti, eikä raskautta konkreettisesti tajunnut tai muistanut. Neuvolakäyntejä oli harvakseltaan. Nyt on toisin, ollut jo jonkin aikaa. Tosin eläminen kasvavan vatsan kanssa on ollut kohdallani aika helppoa, sillä mitään kummempia vaivoja ei ole ilmennyt. Olo on ollut oikeinkin hyvä ja vatsassa tuntuvia liikkeitä on saanut kuulostella jo monta kuukautta! Vauva on oikein kova liikkumaan ja potkimaan, tunkenut varpaita kylkiluiden väleihin ja pyöritellyt peppuaan urakalla. Pää alaspäin on pienellä ollut joka kerta kun on tunnusteltu tai ultrattu, hyvä niin.

Viime viikkojen aikana on muutaman kerran närästänyt pahasti, mutta vain muutaman kerran. Muutaman kerran on ollut liitoskipuja, mutta oikeastaan vain muutaman kerran. Viikolle 38 asti kävin kuntosalilla ja uimassa, mutta enää en ole jaksanut. Nyt on vauhti hidastunut myös koirien kanssa lenkkeillessä. Mutta koirat vain nauttivat, kun saavat haistella hajuja kauemmin kun emäntä ei vaadi kiirehtimään niin lujaa eteenpäin.

 Vauhtia kyllä välillä piisaa kunhan tilaa on riittävästi

Nyt on menossa viikko 39+3. Enää muutama päivä h-hetkeen, tosin voi olla, että todellinen h-hetki on vasta reilun kahden viikon päästä, joten sinne onkin sitten enemmän päiviä. Tällä hetkellä tunnelma on odottava :)

 

Perhepotretti