Mistä alkaisin mä tämän kertomuksen...
Maanantain ja tiistain välisenä yönä alkoivat supistelut, jotka jatkuivat epäsäännöllisen säännöllisinä koko ajan, n.10-30 minuutin välein. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä käytiin sitten sairaalassa nukkumassa kipupiikin turvin, kun ei kotona pystynyt nukkumaan lainkaan kivuliaiden supistusten takia. Keskiviikkona tultiin taas kotiin päiväksi kärvistelemään ja illalla taasen sairaalaan. Supistusten väli ei tiihentynyt, mutta kipu kasvoi. Sain jälleen kipupiikin ja siirron osastolle, jotta saisin edes vähän unta. Pari tuntia nukuin, ja sitten alkoi tapahtua. Aamukuuteen mennessä kaikki olikoin jo ohi ja pieni poika maailmassa.
3 minuuttia vanha ja elämä edessä <3
Kotiin päästiin lauantaina ja sitten on opeteltu pikkuvauva-arkea. Yöt kukutaan ja päivät nukutaan.
Vieraita on käynyt ja eilen tehtiin ensimmäinen pieni kävelylenkkikin.
Pienen vauvan tuhisemisäänet, kiljaisut ja muut äännähdykset ovat kyllä jotain sellaista, mistä en aiemmin tiennyt mitään. Nyt tuntuu, että ne ovat parasta. Kun vauva syö, se maiskutus tuntuu sydämeen asti, kun vauva näkee unta ja muikistelee suutaan, se saa onnen kyyneleet silmiin ja kun vauva katselee suurilla aukinaisilla silmillään äitiä silmiin, niin sen hetken tallentaa syvälle sieluun.
Ilmoitan, että kirjoitin pitkän kommentin, mutta tämä paholainen(PRKKKKELE) ilmoitti, että "valitettavasti emme voi lähettää kommenttiasi). Paska ohjelma.
VastaaPoistaNo hö, jonnekin bittiavaruuteen lensi patriarkan kommentti...:/
VastaaPoistaNauti nyt vaavistasi siellä!!! Ne kasvaa niin nopeasti! Mutta nyt, nyt se on se pieni ihana nyttyrä! <3
Voi Eeva :') Mä olen niiiiin onnellinen teidän puolesta!!! Sitten sen ihanuuden todella vasta ymmärtää kun se ikioma vauva on siinä sylissä. (Mutta kyllä vieraankin vauvan tuhinat ja maiskutukset paremman puutteessa kelpaavat ;)) Nauti nyt joka hetkestä, Täysin Rinnoin, vietätte ikimuistoista aikaa pikku nyttyränne kanssa <3
VastaaPoistaKyllä se on kaunis, suorastaan komea. Taata on ylpeä.
VastaaPoista