Sisukkaita päiviä

Ensimmäinen kaupunkireissu bussilla on takana. Jännää, miten tavallisista asioista on tullut jännittäviä uuden "lisämomentin" myötä. Ajattelin, että jos poika kovasti alkaa kitisemään bussissa, niin jään sitten kesken kaiken pois ja kävelen loppumatkan. Onneksi kotoa ei niin kovin pitkä matka keskustaan ole (paitsi jos kitinä alkaisi heti alkumatkasta). No, pelkoni osoittautui turhaksi, vaunuista ei kuulunut ääntäkään :) Ja hyvin osasin työntää vaunut keskiovesta sisään ja käyttäytyä muutenkin asiallisen äidillisesti :D
Ennen lähtöä pitää tietysti selvitä aamurutiineista, nukkui poika tai ei. Mutta onneksi synnytyksen yhteydessä äidille annetaan alla olevan kuvan mukaisesti moniajamisen taito ;) Sujuu meikkaus ja vauvanhoito näppärästi samanaikaisesti!

Siskon kanssa tuli kahviteltua ja pieniä hankintoja tehtyä. Ostin sitten paketillisen sukkia - katsomatta kokomerkintää... Kotona huomasin, että ovat aivan liian pieniä. No, ei muuta kuin täytyy tehdä uusi reissu ja käydä vaihtamassa ne isompiin.

Kotiin kiirehdin ennen neljää, sillä neljän jälkeen oli tulossa vieraita. Lukioaikaisia ystäviäni tuli kylään, 5 naista ja 2 poikaa sekä 2 tyttöä. Hetken aikaa oli aika äänekästä touhua täällä meillä!

Loppuilta on "Pikku-Sisun" (kuten siskoni poikaa nimittää) kanssa katsottu televisiota ja kylvetyssessiokin on takana. Sisu on kyllä kovin iloinen kylpijä, silmät kirkastuu ja koko poika keskittyy onnellisena kun pääsee lämpimään veteen! Lopuksi sitten tehdään pienet pissat kylpyveteen ;)
Ilmoittautuminen syksyn vauvauintiinkin on jo tehty, toivottavasti arpa suosii ja päästään mukaan!

Nyt tässä sylissäni pötköttää tyytyväinen ja väsynyt pieni mies, pääsee kohta omaan sänkyyn kunhan nukahtaa. Kyllä tätä nyyttiä mielellään sylissä pitääkin, on niin lämmin ja ihana :)

Jonkin verran vatsanväänteitä on vielä, tosin äidin onneksi ei enää niin paljon yöaikaan. Patriarkalle tiedoksi, että hierottu on :) Sisu ei vaan niin kovin vatsan hieronnasta tykkää, jalkapohjien hieronnasta enemmänkin. Mutta eipä se tunnu kovasti auttavan. Olen tullut tässä sellaiseen välipäätelmään, että vatsanväännöt johtuvat nopeasta syönnistä. Pojalla kun on kovin nopea tahti imemisessä, siis maidon nielemisessä. Hotkii hotkii minkä kerkiää, ehkä se sitten aiheuttaa ilmaa vatsaan? Eilen tuli pari pientä kaarioksennustakin, ehkä ylensyönnistä johtuvaa?
Muutenkin pulautuksia tulee silloin tällöin. Nyt muistan jo ottaa harson mukaan aina kun pojankin. Iltaisin harsolle on tullut myös muuta käyttöä. Jostain syystä hormonit puskee pintaan iltaisin ja poikaa nukuttaessa harsoa tulee käytettyä myös äidin kyynelien kuivaamiseen. Pientä tuhisevaa kääröä katsellessa sitä miettii, että kuinka kummassa sitä on saanut aikaan jotain näin elävää, viatonta ja ihmeellistä? Miten selviän näin suuresta vastuusta, jonka lapsen kasvattaminen sisältää? Eipä ihme siis, että kyyneleet virtaa :´)

Enpä ole muistanut kertoa neuvolakuulumisiakaan, kun viime viikolla käytiin 2-viikkoisneuvolassa. Siellä todettiin, että painoa oli tullut 9 päivän aikana 560 grammaa... normaalisti viikon aikana painoa kertynee 200 grammaa. Kohta on Sisu jo taatan mitoissa tällä tahdilla ;)

Alkumitat oli siis 50,5 cm ja 3590 g. 2 vk jälkeen uudet mitat 53,8cm ja 4160g. Saapi nähdä, mitä 1kk mitatt näyttää!

 

Loppuun vielä kuva väsyneestä äidistä ja onnellisesta pojasta. No, oli äitikin onnellinen, kun pieni tuhisee tyytyväisenä lähellä, mutta silti on kädet vapaana touhuta. Kantoliinasta voikin tulla suuri suosikki!