lauantai 7. toukokuuta 2011

Kotihipat - party animal



Torstaina kokeilin ensimmäistä kertaa sitteriä. Hyvin siinä Sisu viihtyi, mutta kauaa en vielä siinä pitänyt, kun poika on niin pieni.

Sisu ja norsu

Torstai-iltana meillä oli Sisun kanssa kotihipat. Pistettiin soittimesta häät-kansiosta laatumusaa ja laitettiin jalalla koreaksi.


Tai minä laitoin ja Sisu sai siinä samalla lihas- ja kehon koordinointiharjoitusta. Ja minä sain jalkatreeniä :)



 Lopuksi keksin helpomman tavan kuvata bileitämme: peilin kautta.


Tänään kävi yllätysvieraita, taata ja I. Pieni mies nukahti kun pääsi taatan syliin, taitaa siis taata kelvata hoitajaksi sitten joskus, kun uni niin taatan sylissä maittoi.


 

Keskusteltiin vielä miehen kanssa vauvan- ja kodinhoitokuvioista. Että mites se elämän tärkeysjärjestys nyt menikään. Sisu oli onneksi minun kanssani samaa mieltä ja kostoksi tekaisi miehelle pestävää.


 

Teksti on somistettu You Tube -pätkin, meidän häiden soittolistalta otetuin klipein. Suosittelen kuuntelemaan erityisesti viimeisen kappaleen, on niin kaunis!

3 kommenttia:

  1. Hyviä biisejä! Toi Mikä boogie on meidän suosikki ja tänään se viimeksi kuunneltiin :)

    Mä muistan jammailleeni Kallen kanssa myös, se tuntui siitä tykkäävän tosi paljon.

    Huomenna nähdään!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa arkirealismia!! Jokaisen tulevan isän pitäisi saada nähdä tuo iskä&puklu-kuva niin tietäisivät vähän mitä odottaa ;) Tuntuu että eräskin lähipiiriin kuuluva miespuolinen kuvittelee että vauva pissaa ruusuvettä ja kakkaa, no, jotain väritöntä ja hajutonta :D Eikä vauvat varsinkaan pulauttele!!! :)

    Kivoja kuvia, ihanaa että jaksat päivitellä blogia tiuhaan!!

    Suukkoja Sisulle <3

    VastaaPoista
  3. Ens ste millään jaksa olla ihimettelemättä kuinka yhyren ihimisen sukuun voikaan syntyä nuan komeita kakaroita. Jo pitää olla keenit kohorallansa. Jo lasten vanhemmiss on havaittavis tiättyä jalostuneisuutta ku vertaa täski jutuss olevaa vanhan ihimisen kuvaa. Lihava, kaliju, punane nenä ja vielä nenänpääss näkyy joku patinalaku, kerrasansa viheliäine kuvatus ja sitäki nuarena mainittiin läänin komeimmaks! Hävekkää itte sen pualesta.

    Musiikki, tai mitä te ny täss sillä nimellä mainittette, on ihan sipulimaan lannotteen lähtöpaikasta kotosin. Kylä kon muistaa J.Alfred Tanneria, Rafu Ramstettia, A. Aimoa ja monia muita kulta-aikoje suasikkia, kylä on kauhiaa turmelusta tärykalavoille. Muuta en sano, mutta sen mä vaan sanon, että muuta en sano. Tästä musiikin tapasesta. Ja liikkuva kuva tärvelee lopukkin.

    Poijasta viä sev verran, että se on enemmän Kärppä-Väinön näköne ku Väinö itte. Tiärättehä sen Väinön jonka pää näky kolomelta nurkalta yhtä aikaa. Se oli sitä kuulua Kärpiherran sukua. Sitähä me ollaan monekki, ja tavoiltameki kanss, pelottelee ylle- tahi allekirijoottanu Taata eli Patriarkka.

    VastaaPoista