Maaliskuuta!

Kirjoittelin tässä aamulla, että lapsi vaan nukkuu, vaikka kello on yhdeksän. Tein omia juttujani koko aamun ja ihmettelin, kun poika normaalisti herää seitsemän aikoihin, mutta nyt vaan nukkuu. Kävin monta kertaa katsomassa, että vieläkö hengittää, ja aina vaan nukkui. Kymmenen jälkeen kävin herättämässä ja hetken päästä kauhistuin. Lapsi oli aivan voimaton ja väsynyt, vaippa rutikuiva, eli ei yhtään pissaa yön aikana. Potalle laitettaessa vaan kiljui. Arvasin heti, että kuivunuthan tuo oli.

Tiistaina saatiin kiva pikku vatsatauti. Minä selvisin vähällä, ei lainkaan yrjöjä. Miehelle kolahti vähän pahemmin, mutta eilinen oli jo parempi ja tänään meni töihin. Lapsella oli eilen aamulla vähän vatsa löysänä ja oksensi sitten autoon... Koko päivän oli sitten pojan vatsa löysänä, mutta poika oli hirveän reipas. Söi vähemmän kuin normaalisti, mutta söi vähän kuitenkin. Joi vähemmän kuin normaalisti, mutta joi kuitenkin. Vaan pieni ihminen kuivuu niin nopeasti...

Käytiin sitten terveysasemalla hoitajan luona (lääkäriaikoja ei tälle päivälle ollut). Eipä hän mitään erikoista voinut tehdä, apteekista haettiin elektrolyytti-suola-juomaa. Poika on kyllä juonut tänään hyvin, 0,5 litraa vettä ja siihen päälle maitoa. Syönyt vähän banaania ja pastaruokaa lasipurkista. :) (Kaupan valmisruoat menee alas kipeänä ollessa, mutta omatekoiset ruoat ei todellakaan...)

Nukkunut on poikarukka koko päivän. Välillä olen hänet herättänyt juomaan ja syömään. Toivottavasti toipuu pian, on niin suruisaa katsella kun lapsi sairastaa!

Ulkona on kyllä hieno ilma tällä hetkellä. Lämmintä ja aurinkopaistaa. Niin sitä parasta Suomen talvea. Tänä vuonna olen/olemme luoneet terassilta takapihalta lumet ja se on nyt jo sula! Aiempina vuosina sinne ei ole ollut mitään asiaa ennen huhtikuuta. Nyt ajattelin, että koskahan voi vetää pressun pois terassikalusteiden päältä ja istahtaa sinne iltapäiväkahville!

Otetaan tähän loppuun pirtsakamman aiheisia kuvia!

Onpas äiti hehkeänä! Harvinaisen onnistunut kuva minusta. Hymyilen "ulospäin" :)

 Karvaiset lapsuuden ystäväni. Musti (1988-2001) ja Piku (kääk, en muista, 1993-1999 tai jotain)

Tässä koiraperheemme, takana äiti Musti, makuulla Tessu ja istumassa Leevi. Tuo nojatuoli löytyy muuten meidän kotoamme, uudelleen verhoiltuna.

PS. Vitsaillaan aina miehen kanssa kun mä omasta mielestäni hymyilen ja olen kuitenkin ihan totinen. En vaan osaa sellaista missihymyä. Sen takia jos kuvassa näkyy, että hymyilen, niin silloin hymyilen ulospäin enkä vain sisäänpäin :)