Paljon on vettä virrannut...

...Tammerkoskessa sitten viime kirjoituksen. Usein on ollut mielessä jotain kirjoittaa, mutta en ole taas keksinyt, että mistä aloittaa. Viisaimmat ovat ehkä lukeneet miehen blogikirjoituksia ja päässeet siellä hieman jyvälle, että mitä meillä tapahtuu.

Suurimpia muutoksia sitten viime heinäkuun on töihinpaluuni ja pojan päiväkodissa aloitus. Kumpi sitten oli hankalampaa, mene ja tiedä :). Alussa pojalla oli itkuista, jäi aina itkemään kun lähdin. Reilu kuukausi tais olla sitä ja sitten alkoi mennä paremmin, nykyään poika heiluttaa ja jää hoitoon mielellään kun sanoo, että äiti lähtee töihin.

Teen nelipäiväistä työviikkoa ja on kyllä ihanaa, että on perjantait vapaata. Silloin tehdään pojan kanssa kaksin omia juttuja, oleskellaan kotona ja käydään asioilla. Perjantaiaamuisin on muuten kahdeksan aikaan hiljaista käydä kaupassa! Eläkeläisten kanssa siellä valitaan hedelmiä pusseihin ja ladotaan maitoja kärryihin.

Eilen oli äitini lapsenvahtina kun järjestin miehelle yllätysillan. Ilta oli varattu kalenteriin jo ajoissa, mutta sisältö oli mysteeri. Ensin kävimme Ravintola Borneossa syömässä malesialaista ruokaa, hyvää ja maukasta oli. Suosittelen, jos Tampereella etsii ruokapaikkaa, löytyy Tammelantorin reunalta. Vatsat täynnä kävelimme Tampere-taloon, jossa Eppu Normaali veti kolmetuntisen akustisen konsertin. Oli kyllä hieno kokemus! Ensimmäinen setti oli hieman tuntemattomampia kappaleita, lähinnä jotain 70-80-lukujen kappaleita ja tietty uusimmalta akustiselta Mutala-levyltä biisejä. Toinen setti olikin sitten tuttua tutumpaa Eppua: Joka päivä ja joka ikinen yö, Vihreän joen rannalla, Murheellisten laulujen maa...

Harvoin käydään miehen kanssa kaksin missään, joten oli oikein mukava parisuhdeilta!

Poika heinäkuussa mansikkapellonlaitaan tehdyn tuhatjalkaisen rinnalla :)