Totuus löytyy täältä.
No, ehkei, mutta puolitotuutta ainakin. Joskus tuntuu, että lapsen tekeminen on ikuinen perisynti. Kaikki, mitä lapsi tekee, voidaan yhdistää kasvatukseen, hyvässä tai pahassa, enimmäkseen pahassa. Kun lapsi on ihan pieni, niin tietysti silloin vanhemmat ja kasvatustavat ovat kaiken pahan alku ja juuri. Oppiiko lapsi leikkimään toisten kanssa, osaako käyttäytyä jne. Mutta kyllä teini-iässäkin olevien lasten ongelmat on aiheuttanut vanhempien kasvatus, tietysti. On päässyt ihan liian helpolla, syntynyt kultalusikka suussa jne. Päälle kaksikymppisenäkin vielä vanhempien kasvatus vaikuttaa, että selviytyykö elämässä, mille alalle kouluttautuu, saako töitä jne.
Harvoin puhutaan siitä, että jokaisen lapsen yksilölliset luonteenpiirteet vaikuttaa käyttäytymiseen jo ihan pienestä pitäen. Kasvatus voi toki vahvistaa tai yrittää heikentää niitä, mutta kun miettii monilapsisia perheitä, niin kyllä niissäkin lapset käyttäytyvät ja ovat hyvin erilaisia, vaikka kasvatusperiaate olisikin samanlainen.
Mutta sitten kun lapsi on oikein kiltti, lahjakas, täydellinen, fiksu ja filmaattinen, niin hyvästä kasvatuksesta ei puhuta mitään, vaan ominaisuudet ovat vain ja ainoastaan lapsen luonteenpiirteitä!
Onko joku joskus kuullut sanottavan, että tuo lapsi on saanut niin hyvän kasvatuksen että!?
Kasvattamisesta en tiedä yhtään mitään, mutu-teorialla menin.
VastaaPoistaLapseni, olet lähes täydellinen, minusta huolimatta! Älä tähyile itseäsi ja toimintaasi liikaa, hyvinhän se elämäsi menee. Ole onnellinen.
Eeva on nyt päässyt asian ytimeen..(?) Huoh, että mä oon niin tuhannet kerrat ärsyyntynyt, pahoittanut mieleni ja ottanut itseeni kaikenlaisista ihmisten möläytyksistä ja arvioinneista omassa toiminnassa. Ja pitkään, pitkään kestikin, että olen päässyt irti edes jonkinverran siitä ajattelusta, että pitääkö välittää mitä muut sanoo. Itse tuntee oman lapsensa parhaiten ja toimii niin kuin itsestä ja omasta perheestä parhaalta tuntuu.
VastaaPoistaParhaansa sitä yrittää ja sitten toivotaan parasta, ja että lapsen elämässä on vähän onneakin matkassa.
Jonkun kanssa puhuin juuri lapsen temperamentista. Sillä on aika paljon merkitystä koko touhussa. En tiedä muuta kuin, että mun omat lapset on fiksuja ja ihania touhukkaita, ja sit mun siskonpoikakin on ihan huikean iloinen, ihana ja fiksu pikkumies! Jännityksellä odotan mitä hienoa meidän mukeloista isona tuleekaan :) Lasten kasvusta nauttien, Systeri. :)
ps. Kalle osasi tänään laskea laskun 3x6!!! :)
Joko mä olen niin Pälli etten ole varmaan koskaan kokenut lapsiani tai kasvatustani arvostellun negatiivisessa valossa, tai sitten me vaan ollaan niin täydellisiä ettei niin ole edes käynyt ;D Kasvatusoppaita en ole lukenut ja neuvolantätien ohjeille olen nöyränä nyökytellyt, ja sitten kuitenkin toiminut just niinkuin itse olen parhaaksi nähnyt. Tähän mennessä se on toiminut riittävän hyvin :) Linkin teksti on joka tapauksessa aivan hykerryttävä :) Ja Sinä, ystäväiseni, jos tämä kirjoituksesi nyt kielii jostain päällä olleesta tilanteesta, niin anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, Peetu on fantastinen pieni hymypoika ja sinä aivan upea ja mahtava äiti <3
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaTällä hetkellä ei mitään pahaa sanomista ole mistään tullut. Tuo teksti vain osui silmiini vahingossa ja siitä lähdin sitten pohtimaan. Vaikka on tässä pojan päiväkotiuran aikana jo tullut jotain "sanattomia" kommentteja. Poika kun on ollut tosi kova puremaan, lyömään ja repimään muita ihmisiä ja lapsia. Aina sitä siitä kielletään ja komennetaan, mutta hän jotenkin oikein nauttii kun saa uhmata kieltoa ja tekee silti. Päiväkodissa lastenhoitajan kommentti siihen oli, että varmaan johtuu siitä kun meillä on koirat :). No, kyllähän poika niitä koiriakin repii (ja siitä vasta sitten komennetaankin) mutta en kyllä laittaisi koirien syyksi. Vähän siihen malliin kommentti tuli, että aivan kuin meillä saisi tehdä kotona mitä vaan, että ei kiellettäisi ollenkaan. Mistäköhän päiväkodin väki tietää mitä kotona tapahtuu? Lapsi kun ei vielä osaa puhuakaan :). Onneksi tämä yksi aktiivisimmin negatiivisia asioita kertova lastenhoitaja on siirtynyt eri päiväkotiin nyt ja hänen tilallaan on paljon mukavampi tyttö (tämä hoitaja oli siis aika nuori).
Nykyään poika kyllä läpsii ja puree edelleen, mutta paljon vähemmän. Todennäköisesti hakee sillä huomiota, tosin vaikka olisi huomion keskipisteenä ollutkin niin silti saattaa ruveta läpsimään.
Mukaviakin kommentteja tulee. Päiväkodin lastentarhanopettaja sanoi eilen poikaa hakiessani, että hän jo aiemmin päivällä tokaisi toiselle hoitajalle kuinka hänen tulee meidän poikaa ikävä (kun hän jää jouluna eläkkeelle). Hän kun on niin ihana vesseli. Siinä oli silmä kosteana meillä molemmilla. Enkä usko, että hän sanoo sitä mitenkään mielistelläkseen, hän ei ole sellainen luonteeltaan. Ainakin minä olen niin sinisilmäinen ja naivi, että uskon hänen tarkoittaneen mitä sanoi. Poika on kyllä hyvin vilkas, nauravainen, iloinen ja reipas päiväkodissa. Osa ryhmän lapsista kun on hieman jotenkin veteliä ja laiskanoloisia tosikkoja, niin ehkä sitten meidän poika on erilainen poikkeus...
Anna, yritän myös olla välittämättä noista kommenteista mitä välillä tulee. Yhteen aikaan tuntui, että kun haki poikaa hoidosta, niin aina kerrottiin vain negatiiviset asiat päivästä (kuinka tänään poika oli lyönyt sitä ja purrut tätä...). Muskarikin lopetettiin nyt kesken, kun mä vaan niin ärsyynnyn sitä tekopyhästä kaksinaamaisesta opettajasta. Mennään ensi syksynä uudelleen, jos saadaan paikka vanhalle hyvälle opettajalle... Meidän lapset on aika ihquja ja Kallekin osaa jo kertolaskua, ooh! Siitä tulee niin lääkäri!
Hanna, sä oot onneks jäänyt paitsi näistä ihanista päiväkotien kommenteista :). Ei vaan, näen päiväkodissa paljon hyvää, mutta tuntuu, että varsinkin alkuvaiheessa ne vois kertoa paljon enemmän hyviä kuin huonoja juttuja ja katsoa sitten myöhemmin, että onko niissä negatiivisissa asioissa oikeasti jotain, mihin pitää puuttua erilailla. Varsinkin kun me ainakin oltiin tietoisia pojan puremisesta ja lyömisestä, itsehän sen heille kerroimme. Jos lapsi on vasta 1,5 vuotias, niin aika paljon on asioita, joista ei vielä mitään ymmärrä.
Samalla lailla meillä ollaan menty, oman tuntuman mukaan. Myöskään mitään oppaita en ole lukenut, joitakin tekstejä silmäillyt jos on eteen osunut. Mutta kuten tuolla linkin tekstissä oli, niin teit niin tai näin niin aina on jonkun mielestä väärin päin! :D
Pemppukin puree, edelleen, vaikka on jo yli 2v :) "Onneksi" ei ole päivähoidossa niin puree sitten vain meitä oman perheen jäseniä eikä terrorisoi muita :D Tietää kyllä jo että niin ei saisi tehdä, koska sitten kun kiellät, tulee halaamaan ja sanoo "Äiti ankeeks! Ankeeks!" tai ketä nyt sit on purrutkin (useimmiten Patua...) Onko sellasia lapsia olemassakaan jotka eivät läpsi tai töni tai pure pienenä??? :D No, ens vuonna alkaa seurakunnan kerho ja kerhotädeiltä kyllä sit saa taas rakentavaa palautetta lapsensa tekosista... :) Halirutistus teille kaikille ihanille! <3
VastaaPoista