Vanhojen huonekalujen uusi elämä

Mistä lie olen saanut sellaiset geenit, että mitään tarpeeksi vanhaa en haluaisi heittää pois. Kaikki ihanat vanhat esineet ja huonekalut pitää säästää, ja "sitten joskus kunnostaa"...

Meillä on kotona paljon uutta ja vanhaa sekaisin. Makuuhuoneessa lipasto on äitini tädin vanha. Toisessa makuuhuoneessa oleva pöytä on isältäni, jonain vanhana Jämijärven palkanlaskijan työpöytänä toiminut (isä varmaan selventää alkuperää kommenttilaatikossa...). Lisäksi siellä on äitini tädin vanha kirstu. Eteisessä on vanha ja kunnostettu penkki sekä ostettu, Pentikin vanha kaappi.

Keittiössä seinähyllynä toimii vanha lankku, jonka päälle on laitettu vanhoja purkkeja ja muita vanhoja esineitä.

Olohuoneessa on vanha ompelukonepöytä sekä äidin vaarin 60v lahjaksi saama nojatuoli, jolla on nyt ikää yli 60v.

 

Nojatuoli on verhoiltu ainakin kahteen kertaan, äitini verhoilutti sen 90-luvulla ja minä päivitytin sen nykypäivään 4 vuotta sitten. Kankaaksi olin valinnut päässäni kehittelemän mustan kankaan, jossa on valkoisia epämääräisiä kukkakuvioita. Mutta lopputulos onkin ruskea vaaleansinisillä palloilla :).

Nojatuolin uudet vaatteet, vanha kuosi näkyy edellisen postauksen ensimmäisestä kuvasta

Lisäksi olohuoneessa oleva sohvapöytä on vanha ja kunnostamamme. Sekin on muistaakseni äitini vaarin vanha, jonka hioimme ja maalasimme valkoiseksi.

Varastossa on vielä monta vanhaa ikkunanpokaa, penkki, iso kiulu, kaksi puusohvaa...

Uutta, meille itse ostettua on sänky, sohva, tv-taso ja lainassa oleva keittiönpöytä. "Kierrätettyä" uutta on äidiltä saatu vaatekaappi sekä siskolta saatu pojan pinnasänky. Aika vähän siis itse varta vasten hankittua huonekalua.

Pidän itse kovasti vanhan ja uuden sekoittamisesta. Aina ei vain tiedä miten yhdistellä uusia ja vanhoja hyvällä tavalla. Lisäksi olisi kiva kunnostaa huonekaluja, mutta kun ei ole mitään tilaa. Sisällä jos tekee, niin pöly on valtava, joten pitää entisöidä kesäisin mutta silloinkin on aina niin paljon muuta tekemistä... Josko sitten joskus tulevaisuuden omakotitalossamme olisi autotallin yhteydessä työverstas ;)

Vanhan haalimiseen ei riitä vain omien sukulaisten vanhat huonekalut, vaan haksahdin ostamaan ystäväni isovanhemman jäämistöstä kaksi kaunista nojatuolia. Kuva niistä iski niin tajuntaan, että tein heti alustavan varauksen. Mieskin oli yllättävän myönteinen asialle, ilmeisesti tuolit tekivät häneenkin vaikutuksen. Tuolit sijoitettiin olohuoneeseen, kun ei muualle mahdu. Sopivat kyllä sinnekin ihan hyvin ja tuovat lisätilaa istumiselle.

Vähän huono kuva uusvanhoista tuoleista, mutta nyt ei jaksa siivoilla uutta kuvaa varten. Siskontyttö samassa kuvassa lahjapaketteineen, olipas ollut tyttö kilttinä :)

Samaisesta jäämistöstä ostin itselleni mallinuken. En yhtään tiedä mitä sillä teen, mutta kun nuken mitat täsmäsivät täsmälleen omia mittojani, niin tilaisuutta ei vain voinut ohittaa :). Pään kun jostain vielä sille keksisi... :)