Zumbaa ja kuumetta

Keskiviikko meni kotona oleillessa. Aamupäivä oltiin poikien kanssa sisällä kun esikoinen yskähteli aamulla. Silti riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita... Kuopus otti edellispäivien univajeita kiinni kolmen tunnin päiväunilla. Illalla oli esikoisen temppukoulu, joka tosin lopetetaan ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Siellä se istuu lavan reunalla koko 50 minuuttisen toiminnan ajan ja katselee kun muut temppuilevat. Istukoon jatkossa kotona ihan ilmaiseksi :) (Samainen temppukoulu oli myös viime keväänä, vähän paremmalla menestyksellä, mutta näköjään esikoinen on sellainen, ettei halua kovasti muiden kanssa touhuta...).

Kävinpäs illalla vielä zumbassakin. Kaksi kertaa olen aiemmin käynyt zumbassa, tai oikeastaan kolme. Eka kerta vuosia sitten, toinen kerta toissa kesänä ja kolmas kerta viime keväänä. Ihan en pysynyt kaikissa liikkeissä mukana, mutta voin kertoa että hiki tuli. Oli kirjaimellisesti pää märkänä tunnin jälkeen, huh!

Tänä aamuna taasen heräillessä huomasin, että kuopus on tulikuuma, lämpöä 37,8. Hetken päästä hän nousi ylös ja alkoi touhuta, ja lämpö oli laskenut asteella. Aamupuuron söi hyvin, mutta taas piti aamupäivä pysytellä sisäleikeissä. Lounasta kohti lämpö taas nousi, eikä ruoka maistunut, unille siis. Onneksi on lämmintä, niin laitoin hänet kuitenkin vaunuihin nukkumaan ja kävin viemässä esikoisen kerhoon tuohon lähelle. Nyt olis sit iltapäiväkahvin ja herkuttelun aika... noup! Päätin vähän ryhdistäytyä ja jättää tuollaiset tapa-/lohtusyömiset pois. Herkutellaan sitten kun on syytä herkkuihin, esim. juhlissa tai kyläillessä. Yksinään istuskellessa riittää vesilasi tästä lähtien :)

Kuopus nukkuikin melkein siihen asti kun piti lähteä esikoista hakemaan kerhosta. Kotiintultua olin jo aikeissa jäädä lasten kanssa ulos kotipihaan leikkimään, mutta tajusinkin, että sillä kuopuksella oli sitä lämpöä... No, rakenneltiin sitten Duploja sisällä ja laitoin samalla ruokaa. Miehen tultua töistä kävin koiran kanssa itkemässä lähimetsässä. Näkymät metsäkoneen raiskauksen jälkeen ovat
lohduttomat. Niin ihana metsä on nyt historiaa ja kohta siellä asuu 1500 ihmistä lisää. Taas tuli kaipuu päästä muuttamaan maalle...

Mies lähti sulkapalloilemaan ja samalla oven avauksella tuli ystävä, esikoisen kummitäti, kylään. Pojat menikin aika nopeasti unille ja saatiin sitten viimeisillään raskaana olevan ystävän kanssa syödä iltapalaa ja jutustella mm. blogimaailmasta.

Tämä päivä olikin vapaapäivä urheilusta, huomiselle ajattelin juoksulenkkiä pitkästä aikaa!