Syksy on tullut

Viimeksi oli pääsiäinen.

Nyt on jo syksy ja kaikkea on tapahtunut paljon. Ihanaihana koiramme Pippi nukkui ikiuneen vain 4 päivää edellisen kirjoitukseni jälkeen. Keuhkokasvain. Päivä Pipin poismenon jälkeen syntyi pentue australian kelpieitä, joista yksi pieni musta pirulainen muutti meille.

Mutta siis, mitä isosiskot edellä niin sitä pikkusiskot perässä, yritän minäkin herätellä blogiani. Harmittaa jo nyt, etten ole näitä kotiäidin arkijaarituksia kirjoitellut ylös. Toisaalta kun mietin viime kevättä, niin siellä ei paljon arkiasioita ole, joita haluaisi muistella. Erittäin stressaavaa ja haastavaa aikaa.

Nyt mennään paremmalla mielellä.

Viikkomme alkoi rauhallisella aamulla, tais olla kello puoli yhdeksän kun sain aamupalan eteeni. Aamutouhujen jälkeen lähdettiin viemään koiraa ulos, esikoinen halusi pyöräillä, joten heitin kirjaimellisesti kuopuksen kantoreppuun ja hain pikkupyörän varastosta. Pyöräily ei ole ollut esikoisen suosikkijuttu, paitsi jos joku muu pyöräilee ja hän istuu kyydissä. Mutta ihan hyvin pikkulenkki mentiin, kiistaa tuli vain siitä, että pitääkö pyöräillä tien reunassa vai saako kierrellä keskellä tietä...

Lenkin päätteeksi koira jätettiin kotiin ja asensin peräkärryn polkupyörään. En ehtinyt saamaan asennusta valmiiksi (kestää noin minuutin) kun kuopus oli jo laittanut kypärän päähän ja kivunnut omalle paikalleen peräkärryyn :) Ilmeisen mukavaa on siis tuo peräkärrymatkustus :). Kävimme kirjastossa ja apteekissa kunnes tulimme kotiin lounastamaan. Ruoan jälkeen rutiininomaisesti kuopus ulos unille, esikoiselle Kaapoa nauhalta yksi jakso ja äidille kahvikuppi käteen. Kaapon loputtua kipusimme yläkertaan leikkimään. Jaksan itse leikkiä hetken aikaa, sitten alan ommella. Esikoinen rakentelee pikkulegoja ja minä parsin paitoja, housuja, mitä milloinkin. Nyt on ollut urakkana esikoisen t-paidat, joihin musta pirulainen on saanut aikaan pieniä reikiä...

Kuopuksen herättyä suuntasimme lähileikkipuistoon. Siellä onkin hauskat leikit, esikoinen haluaa pitkän heinän, jolla sitten vuorotellen jahtaamme toisiamme ja kutittelemme. Mukavaa oli! Puostoilusta siirryimme takaisin kotiin, miehen tullessa kotiin lähdin koiran kanssa reippaalle kävelylle. Ilta olikin vapaata aikaa, harvinaista meille. Kumpikaan vanhemmista ei lähtenyt kotoa pois harrastuksiinsa, vaan touhuttiin kotihommia vähän eikä edes vähääkään. No, omenapiirakan sain leivottua esikoisen yoiveesta. Puoli ysin jälkeen molemmat lapset uuvahti sänkyihinsä nopeasti ja siinä se päivä olikin!