Olen välillä ihmetellyt äitejä, jotka kertovat, että välillä lapsen nukuttamiseen voi mennä parikin tuntia. Huuli pyöreänä olen mielessäni ajatellut, että mikähän siinä niin vaikeaa on, että niin kauan menee. Tänä iltana puoli kymmenen maissa olin yrittänyt saada poikaa nukahtamaan puoli tuntia ja kun Sisu sitten kuukahti, niin ajattelin, että eihän tämä vielä mitään, kun kerta jotkut yrittävät sen pari tuntia. No, Sisun unipätkä kesti siinä sitten sen puoli tuntia kun hän heräsi ja hetken kitinän jälkeen tuli ensimmäinen raivari. Virstanpylväs sekin, tasan 3vk iässä siis ensimmäinen raivokohtaus, johon ei auttanut oikein mikään. Mutta yhtä nopeasti se laantui kun oli alkanutkin, muutaman minuutin täyskarjunnan jälkeen. Sen jälkeen nukuttamiseen menikin sitten aikaa, vatsan väänteet kun aiheuttaa jonkin verran kitinää. Ja poika nukahti uudelleen tuossa puoli kahdentoista maissa, joten se vajaa pari tuntia siinä tuli sitten sitä nukuttamisaikaa. En muuten ihmettele enää, jos joku kertoo väliin nukuttavansa lasta pari tuntia.
Ja nyt ymmärrän mitä tarkoittaa yliväsynyt lapsi. Viisi tuntia valvomista lapsella, kun ei uni tule, niin sen jälkeen se uni tulee vielä huonommin. Mutta voi tästä vielä kehkeytyä hyväkin yö.
Äiti kävi lapsen nukahtamisen jälkeen keräämässä voimia rapsuttelemalla koiria. Ne ei onneksi saa raivareita, eikä niitä tarvitse nukuttaa. Sen jälkeen vielä vähän iltasyömistä, muuten iskee yöllä nälkä. Ja sitten naaman ja hampaiden pesut ja yöpuvun vaihto. Ja mennään sitten jo seuraavan päivän puolella.
Onneksi huomenna ei ole sitten yhtikäs mitään ohjelmaa, voi vain olla. Ja nukkua, tarpeen vaatiessa.
Ps. Tästä postauksesta piti tulla alunperin tarina kotihipoista ja party animalista. No, se sitten toisella kertaa.
Aina olen ekana kuittaamassa. Olen totinen blogikyttääjä. En nuku ollenkaan. On automaattihaku joka hakee koko ajan uusia kirjoituksia. Siltä se ainakin tuntuu.
VastaaPoistaLapsiperheen arki on alkanut. Kun olet sarjasi viimeinen, et ole kuullut koko yön kestävää rääkynää. Ettehän te kukaan koskaan rääkyneet, ettehän. Sitä on kaikenlaista syytä huonoon uneen. Hiljaiset pitkät yöunet alkavat siinä kolmentoista vanhana, lohduttaa Taata!
Ei sitä oikein tajua kaikenlaisiakaan juttuja ennen kuin pääsee niistä konkreettisesti itse nauttimaan :)
VastaaPoistaJossain on sanottu, että nukahtaminen on pienelle lapselle aina joka kerran luopumista äidistä tai jotain.. tiedä sitten. Ota nyt selvää vauvojen tai isompienkaan lasten aivoituksista..:)
Tsemppiä kovasti teille sinne yökyöpelöintiin. Pitänee tässä pian taas nähdä kun tulee jo ikävä pikku-Sisua!!
Jaa-a, mistahan mun nukahtamisvaikeudet sitten johtuu... Latesta luopumisen tuskaako:).
VastaaPoistaEhka pikku-Sisulla on alku vaikeaa ja lopusta helpottaa, Jennilla meni painvastoin. Ekat 8 kk nukkui kuin unelma, sitten alkoi yokukkumiset.
Huoh, nyt tämä blogger temppuilee jo minullekin, kirjoitin pitkän kommentin ja sitten tuli tenkkapoo, eikä sitä julkaistu.
VastaaPoistaYöt on nyt nukuttu muutamana viimeisenä ihan hyvin, Sisu nukkuu 2-3h pätkiä. Iltanukahtaminen vaan on vaikein, päivällä nukahtaa helposti ja väkisin, vaikka yrittäisi hereillä pitää, niin ei onnistu. Illalla sitten ihan selvästi yrittää sinnitellä unta vastaan, ja säpsähtelee. Nyt onneksi nukahti 22.30 ja äiti sai iltapuuhat hoidettua ja sitten itsekin nukkumaan. Huomenna vietetäänkin sitten jotain juhlaa ihan ensi kertaa!