Jälleen kerran yö meni hyvin, kahdella syötöllä ja Peetu heräsi tasan kahdeksalta. Se olikin hyvä aika nousta. Taaaaas aamurutiinit (joka postauksessa on nämä samat :)) ja äidille aamupalaa. Hetki leikkiä ja taas Peetu oli väsähtäneen oloinen. Ei muuta kuin haalarit päälle, villasukat jalkaan, tumput käteen ja pipo päähän ja poika vaunuun. Alle minuutti ja poika unessa. Vaunun päälle piti laittaa sadesuoja kun syysmyrsky ulkona riepoo, onneksi vain vähän nyt vihmoo vettä.
Eilisen toisinto aamupäivällä, eli tulin tähän koneelle kirjoittamaan edellispäivän tapahtumista. Sitten avasin materiaalin esitystä varten ja tänään se piti oikeasti saada valmiiksi, ainakin aineiston luku. Torstai-iltana voi ehtiä sitten rustailla itse esityksen. Onneksi meitä on kahdeksan ihmistä pitämässä esitystä tällä kertaa, joten kovin pitkää ei tarvinnut tehdä.
Ajattelin iltapäivällä mennä Prismaan, mutta jäi ajatuksen asteelle. Siellä olisi -15% asiakasomistajapäivät, mutta toisaalta muuta ostettavaa ei olisi kuin kahvinkeitin. Sitäkin pitää vielä harkita, Mikko tekee taustatutkimusta, kai?!
Päivätorkut oli lyhyet, vain tunnin mittaiset. Iltapäivällä oli taas ohjelmassa leikkiä ja laulua, kuunneltiin Lauri Tähkää ja Peetu tykkäsi uudesta Laurista, kuten minäkin :) Kolmen jälkeen saatiin mummi kylään herkkujen kanssa, kivaa ja nam! Peetukin sai taas porkkanasosetta, eilen tein "ison" satsin (unohdin mainita :)), josta nyt sitten sulatin yhden jääpalakuutiollisen verran. Vähän oli poika jo väsynyt sitä syöttäessä, mutta suu aukeni ammolleen jo ennen kuin oli ehtinyt edelliset nielaista. Nyt ollaan siis maisteltu perunaa, kerran kesäkurpitsaa, pari kertaa kukkakaali-paprika-valkosipuli-keittoa ja pari kertaa porkkanaa. Huomenna on neuvola-aika, ja jos kaikki on hyvin, niin täysimetyksellä jatketaan 6kk asti. Sitten olisi hyvin vielä kuukausi aikaa jatkaa soseiden maistelua ilman painetta kunnon syömisestä.
Vas.kuvassa syödään innokkaasti, oik.kuvassa on väsy ottanut jo vähän valtaa :)
Illalla oli vielä kokoustamista harrastuksen parista. Tällä kertaa treenit jäi väliin ja suuntasin keskustelemaan menneistä tapahtumista, tiedätte varmaan mitä mediassa on viime kuukaudet käsitelty tämän asian tiimoilta.
Kotiinpäästyäni ajattelin tämän tekstin jälkeen tehdä hieman sitä esitystä. Aiheenkin keksin iltapäivällä, joten toivottavasti tulosta syntyy helpommin tästä eteenpäin!
Ehdinpäs ennen sitä yhtä blogikyttääjää :)
VastaaPoistaKiva valkoinen asu ja porkkanasose, hyvä yhdistelmä!:)
Ei mitään kunnioitusta vanhuksen harmaita hapsia kohtaan. Mennä aloittamaan kommentointi, vaikka se itsestään selvästi kuuluu heimon päämiehelle.
VastaaPoistaKovasti on plikalla tekemistä, vaikka on pieni Rothovius (punainen tukka) hoidettavana. Ei ole pakko huseerata joka taholla. On osattava sanoa EI, varsinkin itselleen. Voisihan sitä olla tekemättä mitäänkään, siihenkin oppii. Tuntuu vielä mukavaltakin. Mutta jos on opettanut itsensä siihen, että aina on oltava jotain hääräämistä, niin ja vielä pitäisi olla täydellinen niin sehän on sitten ihan meidän Eeva! Priorisointia: lapsi, mies, tietysti vanha isä, äiti, miehen suku, siskot ja veljet, koirat, ystävät, harrastukset. Johonkin väliin on sitten sovitettava opiskelu. Delegointia, jos se on mahdollista, ja onhan se: mummu, taata, sisko > lapsenhoitoapua. Kyllä Taatakin muutaman kuukauden päästä ehtii vaunuja lykkäämään jos tulee pikaista tai muutenkin vaan tarvetta!
Perkunas (latviaa), kun on hallinnassa kymmensormijärjestelmä, niin tulee jutuistani hetkessä novelleja tai ainakin novelletteja.
Kyllä sitä sitten kerkee haudassa lepäileen...:)
VastaaPoistaEi vaan, sitten kun väsyttää niin voi pari tuntia sohvalla yrittää pötköttää, mutta se riittää. Sitten on kohti uusia haasteita, eiks niin Eeva? :)
Taitaa olla joku geenijuttu (keltä lie peritty), että mitä turhaa lepäilemään kun voi touhuta vaikka mitä.