Tiistai

Tänä aamuna sitä vasta pitkään nukuttiinkin! Yökin sujui niin hyvin kuin vain voi, poika kertoi nälän tulleen ensimmäisen kerran puoli neljä, sitten vähän jälkeen seitsemän ja sitten kunnolla herättiin vasta yhdeksän jälkeen! Äiti tykkää näistä öistä :))

Taas normaalit aamuleikit ja -touhut, poika lattialle peitolle leikkimään ja äidille aamupalaa. Nykyään meidän aamu- ja iltarutiineihin on täytynyt lisätä vielä koirienhoitoa, Pipillä kun on molemmissa korvissa korvatulehdus ja vatsassa hiivaa ja ihotulehdus, niin korvatipat aamuin illoin, ihon rasvaus aamuin illoin ja vatsan pesu joka toinen päivä lisää hyvin kuormitusta...

Aamupalan jälkeen hieman leikitystä lattialla. Harjoiteltiin kääntymistä selältä vatsalle, sitä ei poika vielä hallitse ja äitiä stressaa kun pian on neuvola-aika, ja siellä varmaan kysellään jo sitä. Tosin luin netistä, että vasta 6 tai 7kk iässä se on tavallisempaa, joten ei kai meillä mitään hätää ole. Mutta kun jotkut kertovat, että jo 2-3kk iässä toiset kääntyilee, mutta ehkä se on silloin vahinko ;)

Kovin on poika muuten jäntevä, istua tönöttää sylissä ja seisookin sylissä hienossa mäkihyppääjä-asennossa. Ja selällään maatessa kädet ja jalat viuhtoo minkä kerkiää, joten eiköhän tässä ihan normaalikehityksestä ole kyse.

Yhdentoista maissa iski pojalle väsymys, joten haalarit päälle ja ulos vaunuihin nukkumaan. Minä istuin koneen ääreen ja naputtelin muutamat blogitekstit. Kunnes.... en enää voinut vältellä tieteellistä lukemista ja ryhdyin lukemaan jatko-opintoja, joista pitäisi esitys tehdä perjantaiksi. Onneksi tämä on viimeinen kerta näitä seminaareja, ihan ei näin pienen lapsen äitinä riitä aika, energia ja kiinnostus noihin jatko-opintoihin! Onneksi on niitäkin nyt niin hyvin tehtynä, että paljoa ei enää tarvita kurssisuorituksia, jotta pakolliset on tehtynä joko tekniikan lisensiaatti- tai tohtorin tutkintoa varten. Mutta ei siellä ruudun toisella puolella kannata innostua, en varmasti valmistu vielä moneen vuoteen, jos koskaan! Ja siis itse lisensiaatintyön tai väitöskirjan tekeminen on täysin tekemättä, siinähän se suurin urakka sitten joskus onkin...

Mökillä Mikko puuhommissa

Homma tosin jäi kesken kun poika heräsi. Yksi uusi taito on nyt opittu, kiljuminen. Ääntä lähtee kuin pienestä kylästä, todella kimeää kiljumista. On varmaan huomannut, että ääni lähtee itsestään ja sitä on sitten kiva päästellä. Äiti ja isä ei niinkään siitä kiljumisesta piittaa... Iltapäivä sitten leikittiin ja kiljuttiin ja tunnin päiväunetkin taas Peetu nukkui :)

Illalla tehtiin pieni kävelylenkki vesisateessa koirien kanssa, Peetu rintarepussa. Lenkin jälkeen pitsan tekoon ja poika minipäiväunille. Loppuilta menikin pitsaa syödessä ja rentoutuessa. Piti niin sitä esitystäkin tehdä muttamutta...